En enää ole pysynyt laskuissa mukana montako kirjoitusta olen tänne rustannut, mutta viiminen tulee tässä.
Jälleen yksi loistava esimerkki sosiaalisista medioista yrityksen apukeinona.
Sain tänään tekstiviestin kännykkään jossa kerrottiin että check-in'in voi käydä tekemässä netissä. Menin sähköpostiini jonne linkki oli tullut. Sieltä vaan kävin klikkaamassa nappeja ja tittidii, checkaus oli valmis. Kaiken kukkuraksi sain vielä valita mieluisat paikat lennolle. Mielestäni aivan loistava tapa nopeuttaa toimia lentoketällä!
Tässä kaikki, tämä neiti vaikenee ja lähtee seitsemän tunnin kuluttua kohti Rankan aurinkoa!
-Elina
perjantai 12. kesäkuuta 2009
Historian siipien havinaa
Ensimmäisessä viestissäni tähän blogiin kirjoittelin hiukan sosiaalisten medioiden historiasta - pitkälti myös aikakaudesta ennen koko sosiaalisen median käsitettä.
Nyt palataan takaisin historiaan, mutta hieman eri kontekstissa. Muutama viesti alempana kirjoitin nykyisestä informaatiolähteiden hektisyydestä ja tarttumisesta juuri tähän hetkeen. Keskittyen etenkin näihin pikaviestityyliä suosiviin palveluihin kuten Twitter (tai Qaiku tai Jaiku jne.)
Viestit elävät oman lyhyen hetkensä, jonka jälkeen niistä tulee historiaa - mikä harvoin edes on enää kiinnostavaa sen oman pienen hetkensä jälkeen. Monet ovat varmasti törmänneet esimerkiksi keskustelufoorumeilla ilmiöön, jossa joku saattaa postata vaikkapa linkin johonkin mielenkiintoiseen artikkeliin tai vaikka Youtube-videoon - ja jos kyseinen linkki tai muu informaatio ei olekaan aivan tuoreinta, vaan jotkut ovat sen jo nähneet esimerkiksi viikon tai kaksi aikaisemmin - niin usein foorumeilla nähdään vastausten joukossa sarkastisia tai jopa töykeitä ilmaisuja, joissa todetaan "wanha!".
Linkin tai informaation lähettäjää kohdellaan nöyryyttävästi, jos informaatio ei ole tuoreinta mahdollista, ja jos se on ollut aikaisemmin jo jostain muusta lähteestä löydettävissä. Jos ei ole tarjottavissa tuoreinta ja uusinta mahdollista informaatiota, niin se on alempiarvoista - jopa siinä määrin että siitä kannattaa keskustelufoorumilla vaivautua verbaalisesti toista henkilöä tölvimään.
Nyt tämänkin blogin elinkaaren aikana tänne on kertynyt joukko hyvinkin mielenkiintoisia juttuja, artikkeleita sekä mielipiteitä ja näkökantoja sosiaalisista medioista - ja siitä miten ne vaikuttavat blogin kirjoittajakunnan arkielämään, työelämään ja opiskeluun myös.
Mutta.. mitä näille mielipiteille käy kuukauden kuluttua? Kiinnostaako nämä kirjoitukset oikeasti ketään, ja käykö näitä kukaan enää lukemassa? Siirtyvätkö nämäkin blogikirjoitukset pikavauhtia havisemaan muiden netin historian siipien kanssa harmaaseen massaan, jonka päälle lyödään valtava leima, missä lukee "wanha!"?
On sanottu, että nykyaikana etenkin kaikkien blogien ja sosiaalisten medioiden välityksellä - elämme yhä kiivaammassa mediayhteiskunnassa - ja tuotamme enemmän informaatiota - kirjoitettua ja muuta mediaa - kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa.
Mutta kenellä on aikaa lukea kaikkea tätä informaatiota, ja mikä tämän informaation todellinen merkitys on, jos se on kahden tunnin tai kahden päivän päästä kirjoittamisesta wanhaa?
Nyt palataan takaisin historiaan, mutta hieman eri kontekstissa. Muutama viesti alempana kirjoitin nykyisestä informaatiolähteiden hektisyydestä ja tarttumisesta juuri tähän hetkeen. Keskittyen etenkin näihin pikaviestityyliä suosiviin palveluihin kuten Twitter (tai Qaiku tai Jaiku jne.)
Viestit elävät oman lyhyen hetkensä, jonka jälkeen niistä tulee historiaa - mikä harvoin edes on enää kiinnostavaa sen oman pienen hetkensä jälkeen. Monet ovat varmasti törmänneet esimerkiksi keskustelufoorumeilla ilmiöön, jossa joku saattaa postata vaikkapa linkin johonkin mielenkiintoiseen artikkeliin tai vaikka Youtube-videoon - ja jos kyseinen linkki tai muu informaatio ei olekaan aivan tuoreinta, vaan jotkut ovat sen jo nähneet esimerkiksi viikon tai kaksi aikaisemmin - niin usein foorumeilla nähdään vastausten joukossa sarkastisia tai jopa töykeitä ilmaisuja, joissa todetaan "wanha!".
Linkin tai informaation lähettäjää kohdellaan nöyryyttävästi, jos informaatio ei ole tuoreinta mahdollista, ja jos se on ollut aikaisemmin jo jostain muusta lähteestä löydettävissä. Jos ei ole tarjottavissa tuoreinta ja uusinta mahdollista informaatiota, niin se on alempiarvoista - jopa siinä määrin että siitä kannattaa keskustelufoorumilla vaivautua verbaalisesti toista henkilöä tölvimään.
Nyt tämänkin blogin elinkaaren aikana tänne on kertynyt joukko hyvinkin mielenkiintoisia juttuja, artikkeleita sekä mielipiteitä ja näkökantoja sosiaalisista medioista - ja siitä miten ne vaikuttavat blogin kirjoittajakunnan arkielämään, työelämään ja opiskeluun myös.
Mutta.. mitä näille mielipiteille käy kuukauden kuluttua? Kiinnostaako nämä kirjoitukset oikeasti ketään, ja käykö näitä kukaan enää lukemassa? Siirtyvätkö nämäkin blogikirjoitukset pikavauhtia havisemaan muiden netin historian siipien kanssa harmaaseen massaan, jonka päälle lyödään valtava leima, missä lukee "wanha!"?
On sanottu, että nykyaikana etenkin kaikkien blogien ja sosiaalisten medioiden välityksellä - elämme yhä kiivaammassa mediayhteiskunnassa - ja tuotamme enemmän informaatiota - kirjoitettua ja muuta mediaa - kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa.
Mutta kenellä on aikaa lukea kaikkea tätä informaatiota, ja mikä tämän informaation todellinen merkitys on, jos se on kahden tunnin tai kahden päivän päästä kirjoittamisesta wanhaa?
Facebookin rahoitus
Tämän päivän Kauppalehden uutiskirjeessä oli seuraavanlainen otsikko "Supokin ihmettelee Facebookin rahoitusta", josta päätin miltei siltä istumalta kirjoittaa, lukematta edes juttua ensin.
Olen miettinyt samaa - ja useimmiten mainokset ovat lisäksi melko pieniä ja rupuisia, eivät millään tavalla kiinnostavia. Jutussa todetaan myös, että yleensä nettiyhteisöjä rahoitetaan juuri mainostuloilla.
On kummallista, että Facebook on tosiaan niinkin suosittu kuin on (200 miljoonaa käyttäjää), mutta tekee silti tappiota. Luulisi sen olevan houkutteleva kohde mainostajalle kuin mainostajalle. Olen miettinytkin, miksei Facebookissa näy suurempien yritysten - tai yleensäkään mitään kiinnostavia mainoksia.
Toisinaanhan Facebookissa (ja Facebookissa) liikkuu erilaisia huhuja, että palvelusta tulisi maksullinen. Luulen kyllä, että se karkottaisi suurimman osan käyttäjistä melko nopeasti. Varsinkin sellaiset, jotka eivät palvelua kovin aktiivisesti käytä.
Saa nähdä, mikä Facebookia ja muita yhteisöpalveluja odottaa - tuleeko kaikesta jatkossa maksullista? Vai saadaanko mainostajat kiinnostumaan? Ainakin Irc-Galleriasta mainostajat ovat jo nyt todella kiinnostuneita, ja sivuilla näkyy jos jonkinlaista mainosta ja kampanjaa. Ja niin kauan tämä on ok, kun palvelu säilyy maksuttomana.
Kalinen kummastelee myös sitä, miten Facebookin toiminta rahoitetaan. Kalisen mielestä yhteisösivustolla on liian vähän mainoksia.
Olen miettinyt samaa - ja useimmiten mainokset ovat lisäksi melko pieniä ja rupuisia, eivät millään tavalla kiinnostavia. Jutussa todetaan myös, että yleensä nettiyhteisöjä rahoitetaan juuri mainostuloilla.
Facebook ei ole julkistanut tuloslukujaan, mutta sen uskotaan tekevän selkeää tappiota. Toukokuussa verkkopalvelun perustaja ja toimitusjohtaja Mark Zuckerberg arvioi, että yhtiön kassavirta on positiivinen ensi vuonna.
On kummallista, että Facebook on tosiaan niinkin suosittu kuin on (200 miljoonaa käyttäjää), mutta tekee silti tappiota. Luulisi sen olevan houkutteleva kohde mainostajalle kuin mainostajalle. Olen miettinytkin, miksei Facebookissa näy suurempien yritysten - tai yleensäkään mitään kiinnostavia mainoksia.
Toisinaanhan Facebookissa (ja Facebookissa) liikkuu erilaisia huhuja, että palvelusta tulisi maksullinen. Luulen kyllä, että se karkottaisi suurimman osan käyttäjistä melko nopeasti. Varsinkin sellaiset, jotka eivät palvelua kovin aktiivisesti käytä.
Saa nähdä, mikä Facebookia ja muita yhteisöpalveluja odottaa - tuleeko kaikesta jatkossa maksullista? Vai saadaanko mainostajat kiinnostumaan? Ainakin Irc-Galleriasta mainostajat ovat jo nyt todella kiinnostuneita, ja sivuilla näkyy jos jonkinlaista mainosta ja kampanjaa. Ja niin kauan tämä on ok, kun palvelu säilyy maksuttomana.
Taru
Huvitamme itsemme hengiltä
Itseäni on mietityttänyt näiden uusien ja yhä lyhytsanaisempien sosiaalisten medioiden suosio -vrt. Twitter. Alammeko elää eräänlaista tekstiviestiaikakautta, jolloin asiat tarvitsee saada kerrottua mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman lyhyesti, ja hetken kuluttua uudemmat ja "tärkeämmät" asiat ovat jo pinnalla, eikä niistä "vanhoista" enää kannata edes kiinnostua?
Tuossa pari kirjoitusta sitten mainittiin tästä absurdista ajatuksesta, että sosiaaliset mediat syrjäyttäisivät hakukoneet, kuten Googlen. Kyseessähän on kaksi täysin erilaista palvelua täysin erityyppisiin tarkoituksiin - ja hakukoneilla löytää tehokkaasti tietoja jopa sosiaalisista medioistakin, kuten blogeista, facebookista, twitteristä jne.
Ja suurimmassa osassa sosiaalisia medioita on lisäksi omat sisäänrakennetut hakukoneensa - itseasiassa lähes jokaisella merkittävällä websivulla on jonkinlainen haku, jotta vierailija voi helpommin löytää haluamansa informaation.
Lisäksi tämä "uuden ja tuoreen" tiedon palvonta on mielestäni vaarallista. Mikä on kyseisen tiedon merkitysarvo, jos jo muutaman tunnin saatika muutaman päivän kuluttua kyseinen informaatio on "vanhaa" - ja uudemmat ja paremmat artikkelit ovat sen jo syrjäyttäneet? Tuotammeko informaatiota vain tuottamisen riemusta, mutta sisältö on niin niin köyhää ja turhaa, että informaatiota ei olekaan ajateltu pysyväksi, vaan sillä on merkitystä vain kyseisellä hetkellä, jonka jälkeen sen voi unohtaa?
Twitter edustaa mielestäni lyhyine viesteineen juuri tätä kulttuuria. Viestit tulee ja menee, jonka jälkeen niillä on hyvin pieni merkitys. Miksi siis viestiä lainkaan?
Tämän kirjoituksen otsikkoon viitaten - siis Neil Postmanin 80-luvun mediakriittiseen klassikkoon "Huvitamme itsemme hengiltä" - mielestäni nykypäivänä tarvittaisiin vastaavaa mediakriittistä asennetta sosiaalisia medioita kohtaan.
Tuottaako tällainen tekstiviestikulttuuri, lyhytviestintä, aina ajan hermoilla oleminen, ja turhanpäiväisen informaation tuottaminen mitään kulttuurista lisäarvoa? Mikä sen merkitys on? Haluammeko vain kertoa ja viestiä itsestämme, jotta saamme itsemme näkyville? Onko kyseessä vastaava narsistinen ja egosentrinen visio, mistä Facebookia on kritisoitu myös?
Vai onko kyseessä jo pidempiaikainen kulttuurinen rappio, joka on seurausta Postmanin jo 80-luvulla ennakoimista tapahtumista? Onko viihdekulttuurin ja television merkityksen kasvu - ja myöhemmin internetin ja sosiaalisten medioiden - päivittäisessä elämässämme muuttanut toiminta- ja ajattelutapaamme niin paljon, että kykenemme tuottamaan yhä vähemmän merkittävää informaatiota ja lauseet pitää koittaa tiivistää 160 merkkiin?
Sosiaalisten medioiden merkitys useimpien meidän nykyelämässä on kiistämätön - niitä ilman tultiin kuitenkin hyvin toimeen vielä 10-15 vuotta sitten. Mikä on siis niiden todellinen merkitys?
Amusing Ourselves to Death - Wikipedia
En aio huvittaa itseäni hengiltä - Keskisuomalainen (kolumni)
Facebook aiheuttaa ADHD:tä
Tuossa pari kirjoitusta sitten mainittiin tästä absurdista ajatuksesta, että sosiaaliset mediat syrjäyttäisivät hakukoneet, kuten Googlen. Kyseessähän on kaksi täysin erilaista palvelua täysin erityyppisiin tarkoituksiin - ja hakukoneilla löytää tehokkaasti tietoja jopa sosiaalisista medioistakin, kuten blogeista, facebookista, twitteristä jne.
Ja suurimmassa osassa sosiaalisia medioita on lisäksi omat sisäänrakennetut hakukoneensa - itseasiassa lähes jokaisella merkittävällä websivulla on jonkinlainen haku, jotta vierailija voi helpommin löytää haluamansa informaation.
Lisäksi tämä "uuden ja tuoreen" tiedon palvonta on mielestäni vaarallista. Mikä on kyseisen tiedon merkitysarvo, jos jo muutaman tunnin saatika muutaman päivän kuluttua kyseinen informaatio on "vanhaa" - ja uudemmat ja paremmat artikkelit ovat sen jo syrjäyttäneet? Tuotammeko informaatiota vain tuottamisen riemusta, mutta sisältö on niin niin köyhää ja turhaa, että informaatiota ei olekaan ajateltu pysyväksi, vaan sillä on merkitystä vain kyseisellä hetkellä, jonka jälkeen sen voi unohtaa?
Twitter edustaa mielestäni lyhyine viesteineen juuri tätä kulttuuria. Viestit tulee ja menee, jonka jälkeen niillä on hyvin pieni merkitys. Miksi siis viestiä lainkaan?
Tämän kirjoituksen otsikkoon viitaten - siis Neil Postmanin 80-luvun mediakriittiseen klassikkoon "Huvitamme itsemme hengiltä" - mielestäni nykypäivänä tarvittaisiin vastaavaa mediakriittistä asennetta sosiaalisia medioita kohtaan.
Tuottaako tällainen tekstiviestikulttuuri, lyhytviestintä, aina ajan hermoilla oleminen, ja turhanpäiväisen informaation tuottaminen mitään kulttuurista lisäarvoa? Mikä sen merkitys on? Haluammeko vain kertoa ja viestiä itsestämme, jotta saamme itsemme näkyville? Onko kyseessä vastaava narsistinen ja egosentrinen visio, mistä Facebookia on kritisoitu myös?
Vai onko kyseessä jo pidempiaikainen kulttuurinen rappio, joka on seurausta Postmanin jo 80-luvulla ennakoimista tapahtumista? Onko viihdekulttuurin ja television merkityksen kasvu - ja myöhemmin internetin ja sosiaalisten medioiden - päivittäisessä elämässämme muuttanut toiminta- ja ajattelutapaamme niin paljon, että kykenemme tuottamaan yhä vähemmän merkittävää informaatiota ja lauseet pitää koittaa tiivistää 160 merkkiin?
Sosiaalisten medioiden merkitys useimpien meidän nykyelämässä on kiistämätön - niitä ilman tultiin kuitenkin hyvin toimeen vielä 10-15 vuotta sitten. Mikä on siis niiden todellinen merkitys?
Amusing Ourselves to Death - Wikipedia
En aio huvittaa itseäni hengiltä - Keskisuomalainen (kolumni)
Facebook aiheuttaa ADHD:tä
Eurovaalien blogikäänteitä
Tässä muutama viesti taaksepäin kirjoiteltiin uusien europarlamentaarikkojen blogeista, jotka varmasti kaikki ovat asiallisia informaationlähteitä heidän työstään.
Mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempia käänteitä eurovaaleihin ja blogosfääriin liittyen tarjoaa muutaman kuukauden takainen Jussi Halla-Ahon tapaus. Useimmille tapauksen käänteet ovat varmasti tuttuja, koska niitä käytiin paljon läpi mediassa. Lähinnä Halla-Ahon blogikirjoituksista ja kirjoitusten luonteesta liikkeelle lähtenyt viime vuoden joulukuussa aloitettu rikostutkinta johti maaliskuun lopulla syytteen nostamiseen.
Tästä seurasi se, että Halla-Ahoa ei hyväksytty Perussuomalaisten eurovaalilistalle - hetken ajan hänen kannattajansa ehtivät puuhata jopa itsenäistä valitsijayhdistystä, mutta lopulta Halla-Aho itse ilmoitti luopuvansa ehdokkuudestaan.
Käänteet saattoivat hyvinkin johtaa Timo Soinin ehdokkuuteen, vaikka hän onkin tämän aina julkisuudessa kiistänyt - ja Soinistahan tuli koko valtakunnan ääniharava. Joten mielenkiintoinen asioiden vyyhti on siinä, että voidaanko todeta - että maahanmuuttokriittinen blogi, syytteen nostaminen, Halla-Ahon ehdokkuuden peruuntuminen ja lopulta Soinin nouseminen ehdokkaaksi sai aikaan sen, että Perussuomalaiset Soinin ehdokkuuden avulla saivat todella vankan suosion näissä vaaleissa?
Scripta - Kirjoituksia uppoavasta Lännestä (Jussi Halla-Ahon maahanmuuttokriittinen blogi)
Jussi Halla-Ahon Wikipediasivu
Mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempia käänteitä eurovaaleihin ja blogosfääriin liittyen tarjoaa muutaman kuukauden takainen Jussi Halla-Ahon tapaus. Useimmille tapauksen käänteet ovat varmasti tuttuja, koska niitä käytiin paljon läpi mediassa. Lähinnä Halla-Ahon blogikirjoituksista ja kirjoitusten luonteesta liikkeelle lähtenyt viime vuoden joulukuussa aloitettu rikostutkinta johti maaliskuun lopulla syytteen nostamiseen.
Tästä seurasi se, että Halla-Ahoa ei hyväksytty Perussuomalaisten eurovaalilistalle - hetken ajan hänen kannattajansa ehtivät puuhata jopa itsenäistä valitsijayhdistystä, mutta lopulta Halla-Aho itse ilmoitti luopuvansa ehdokkuudestaan.
Käänteet saattoivat hyvinkin johtaa Timo Soinin ehdokkuuteen, vaikka hän onkin tämän aina julkisuudessa kiistänyt - ja Soinistahan tuli koko valtakunnan ääniharava. Joten mielenkiintoinen asioiden vyyhti on siinä, että voidaanko todeta - että maahanmuuttokriittinen blogi, syytteen nostaminen, Halla-Ahon ehdokkuuden peruuntuminen ja lopulta Soinin nouseminen ehdokkaaksi sai aikaan sen, että Perussuomalaiset Soinin ehdokkuuden avulla saivat todella vankan suosion näissä vaaleissa?
Scripta - Kirjoituksia uppoavasta Lännestä (Jussi Halla-Ahon maahanmuuttokriittinen blogi)
Jussi Halla-Ahon Wikipediasivu
Kolaa ja kannettavia
Mielenkiintoinen tapaus sosiaalisten medioiden joukkovoimasta tuosta muutaman vuoden takaa - siis ennen tätä Facebook-boomia.
Hartwall järjesti loppuvuodesta 2005 kilpailun, jossa pääpalkintona oli Sony Vaio -läppäri. Tietokoneen saisi omakseen syöttämällä nettisivulle koodit tuhannesta Pepsi -etiketistä (koodit sijaitsivat toki etiketin liimapuolella). Hyvin pian kilpailun alkamisen jälkeen alkoi tieto levitä mm. Muropaketti-foorumissa ja IRC-keskusteluissa. Kovinkaan pitkään ei kestänyt, kun yksinkertainen laskutoimitus oli suoritettu - tuhat pulloa Pepsiä (plus pantit) maksaisi tarjouksessa noin 1250 euroa, kun taas ko. kannettavan tietokoneen malli tuohon aikaan oli noin 2000 euron arvoinen.
Muutamat innokkaimmat olivat melko pian suunnittelemassa virvoitusjuoman hankintaurakkaa ja foorumikeskustelun perusteella tietokonetta lähti tavoittelemaan lopulta jopa kymmeniä henkilöitä.
Hyvin pian oli foorumikeskustelussa myös käyty läpi kaikki asiaanliittyvät seikat - limonadiahan ei tarvinnut juoda kilpailun aikana, koska riitti, että pelkät etiketit irroitetaan koodeja varten. Lisäksi keskusteluissa vertailtiin, mistä saa helpoiten ostettua suuria määriä Pepsiä, miten suurta juomapullomäärää on helpoin kuljettaa, miten etiketit liotetaan ja irroitetaan tehokkaimmin - ja jonkun ajan päästä käytiin myös keskustelua siitä, miten etiketitöntä Pepsiä voi jälleenmyydä tehokkaimmin - joka tietysti edelleen alentaisi tietokoneen hintaa.
Loppuvuodesta 2005 - ja alkuvuodesta 2006 syntyikin täysin uusi lieveilmiö, jolloin monissa tuon ajan sosiaalisissa medioissa - kuten foorumeilla ja esim. huutokauppapalveluissa oli tarjolla edulliseen hintaan Pepsiä, joiden pulloista puuttuivat etiketit. Näin oli kilpailun pohjalta syntynyt siis täysin uusi jälleenmyyntitalouden ala.
Hartwallilla ei myöskään oltu ajateltu kilpailun vaikutuksia - suunnittelijat olivat alunalkaen ajatelleet, että "pääpalkinnon voittajiksi ajateltiin koululuokkia, joukkueita tai muita ryhmiä, joille yhteinen tietokone olisi arvokas". Kilpailua laadittaessa ei oltu varmasti ajateltu, kuinka nopeasti tieto tällaisesta mahdollisuudesta voisi levitä sosiaalisissa medioissa, ja kuinka nopeasti joukkovoima näyttäisi kyntensä.
Keskustelusäikeet etenivät nopeaa vauhtia, ja keskusteluihin osallistunut joukko hioi "taktiikkaa" sitä paremmaksi mitä pidemmälle keskustelu foorumilla eteni. Hartwall alkoi myös tietyssä pisteessä yksipuolisesti (ilmeisesti huomattuaan ongelmia kilpailun ideassa) muuttaa kilpailun sääntöjä - ja monet tuskastuneet Pepsin ostajat yrittivätkin olla yhteydessä Hartwallin asiakaspalveluun.
Pienet tiedonrippuset ja sähköpostit, mitä niukkasanaisesta asiakaspalvelusta saatiin - oli lähes välittömästi saatavilla ja luettavissa keskustelufoorumeilta - ja keskustelussa väläyteltiin kuluttajaviraston puuttumista kilpailun sääntöongelmiin jne. Hartwall oli siis saanut aikaan jopa negatiivista julkisuuskuvaa - etenkin siinä vaiheessa kun alkoi käydä ilmi, että kilpailuetiketillä varustetut pullot saattaisivat loppua kesken (ja loppuivatkin) ennen kilpailun määräaikaa.
Moni urakkaan lähtenyt kuitenkin sai kannettavan tietokoneensa - vaikkakin monille saattoi jäädä kilpailun sääntömuutoksista ja Hartwallin käytöksestä melko paha maku suuhun. Toimiko kampanja siis toivotulla tavalla? Limonadia varmasti myytiin hetkellisesti paljon enemmän kuin normaalisti, mutta oliko tämä myyntipiikki kaikkien ongelmien arvoista? Markkinoilla olevat tuhannet pullot etiketitöntä Pepsiä kuitenkin varmasti laskisivat myyntiä myöhemmin.
Kyseessä oli erittäin mielenkiintoinen esimerkki sosiaalisten medioiden joukkovoimasta. Jutun taustoja voi löytää vaikka seuraavista osotteista:
matrixx2.01 - tammikuu 2006
1500 litraa Pepsiä ja Sony Vaio S5
1000 pulloa Pepsiä ja 13,3 Sony vaio? Vol II - MuroBBS
Lista Pepsin Vaion/soittimen lunastaneista - MuroBBS
Hartwall "Pepsi Max Joulun kovimmat lahjat" -kilpailu - Täydellinen epäonnistuminen
Hartwall järjesti loppuvuodesta 2005 kilpailun, jossa pääpalkintona oli Sony Vaio -läppäri. Tietokoneen saisi omakseen syöttämällä nettisivulle koodit tuhannesta Pepsi -etiketistä (koodit sijaitsivat toki etiketin liimapuolella). Hyvin pian kilpailun alkamisen jälkeen alkoi tieto levitä mm. Muropaketti-foorumissa ja IRC-keskusteluissa. Kovinkaan pitkään ei kestänyt, kun yksinkertainen laskutoimitus oli suoritettu - tuhat pulloa Pepsiä (plus pantit) maksaisi tarjouksessa noin 1250 euroa, kun taas ko. kannettavan tietokoneen malli tuohon aikaan oli noin 2000 euron arvoinen.
Muutamat innokkaimmat olivat melko pian suunnittelemassa virvoitusjuoman hankintaurakkaa ja foorumikeskustelun perusteella tietokonetta lähti tavoittelemaan lopulta jopa kymmeniä henkilöitä.
Hyvin pian oli foorumikeskustelussa myös käyty läpi kaikki asiaanliittyvät seikat - limonadiahan ei tarvinnut juoda kilpailun aikana, koska riitti, että pelkät etiketit irroitetaan koodeja varten. Lisäksi keskusteluissa vertailtiin, mistä saa helpoiten ostettua suuria määriä Pepsiä, miten suurta juomapullomäärää on helpoin kuljettaa, miten etiketit liotetaan ja irroitetaan tehokkaimmin - ja jonkun ajan päästä käytiin myös keskustelua siitä, miten etiketitöntä Pepsiä voi jälleenmyydä tehokkaimmin - joka tietysti edelleen alentaisi tietokoneen hintaa.
Loppuvuodesta 2005 - ja alkuvuodesta 2006 syntyikin täysin uusi lieveilmiö, jolloin monissa tuon ajan sosiaalisissa medioissa - kuten foorumeilla ja esim. huutokauppapalveluissa oli tarjolla edulliseen hintaan Pepsiä, joiden pulloista puuttuivat etiketit. Näin oli kilpailun pohjalta syntynyt siis täysin uusi jälleenmyyntitalouden ala.
Hartwallilla ei myöskään oltu ajateltu kilpailun vaikutuksia - suunnittelijat olivat alunalkaen ajatelleet, että "pääpalkinnon voittajiksi ajateltiin koululuokkia, joukkueita tai muita ryhmiä, joille yhteinen tietokone olisi arvokas". Kilpailua laadittaessa ei oltu varmasti ajateltu, kuinka nopeasti tieto tällaisesta mahdollisuudesta voisi levitä sosiaalisissa medioissa, ja kuinka nopeasti joukkovoima näyttäisi kyntensä.
Keskustelusäikeet etenivät nopeaa vauhtia, ja keskusteluihin osallistunut joukko hioi "taktiikkaa" sitä paremmaksi mitä pidemmälle keskustelu foorumilla eteni. Hartwall alkoi myös tietyssä pisteessä yksipuolisesti (ilmeisesti huomattuaan ongelmia kilpailun ideassa) muuttaa kilpailun sääntöjä - ja monet tuskastuneet Pepsin ostajat yrittivätkin olla yhteydessä Hartwallin asiakaspalveluun.
Pienet tiedonrippuset ja sähköpostit, mitä niukkasanaisesta asiakaspalvelusta saatiin - oli lähes välittömästi saatavilla ja luettavissa keskustelufoorumeilta - ja keskustelussa väläyteltiin kuluttajaviraston puuttumista kilpailun sääntöongelmiin jne. Hartwall oli siis saanut aikaan jopa negatiivista julkisuuskuvaa - etenkin siinä vaiheessa kun alkoi käydä ilmi, että kilpailuetiketillä varustetut pullot saattaisivat loppua kesken (ja loppuivatkin) ennen kilpailun määräaikaa.
Moni urakkaan lähtenyt kuitenkin sai kannettavan tietokoneensa - vaikkakin monille saattoi jäädä kilpailun sääntömuutoksista ja Hartwallin käytöksestä melko paha maku suuhun. Toimiko kampanja siis toivotulla tavalla? Limonadia varmasti myytiin hetkellisesti paljon enemmän kuin normaalisti, mutta oliko tämä myyntipiikki kaikkien ongelmien arvoista? Markkinoilla olevat tuhannet pullot etiketitöntä Pepsiä kuitenkin varmasti laskisivat myyntiä myöhemmin.
Kyseessä oli erittäin mielenkiintoinen esimerkki sosiaalisten medioiden joukkovoimasta. Jutun taustoja voi löytää vaikka seuraavista osotteista:
matrixx2.01 - tammikuu 2006
1500 litraa Pepsiä ja Sony Vaio S5
1000 pulloa Pepsiä ja 13,3 Sony vaio? Vol II - MuroBBS
Lista Pepsin Vaion/soittimen lunastaneista - MuroBBS
Hartwall "Pepsi Max Joulun kovimmat lahjat" -kilpailu - Täydellinen epäonnistuminen
torstai 11. kesäkuuta 2009
Opiskelun työvälineet sosiaalisissa medioissa
Loppusuoralla painetaan ja aiheet alkaa käymään vähiin...
Päätin kuitenkin rutistaa yhden kirjoituksen vielä hiukan varjoon jääneestä aiheesta, sosiaaliset mediat oppimisen tukena.
Vaikka Optima saa niskavillat nousemaan pystyyn, ei opiskelusta tulisi mitään ilman sitä. En oikeastaan edes tiedä mikä kyseisessä kanavassa ärsyttää, sen käyttö kuitenkaan kun ei vaikeaa ole. Uskoisin kyseessä olevan ehkä enemmänkin asenneongelma.
Optimalla ei juurikaan muuta käyttöä ole kuin eri kurssien miljoonien töiden palauttaminen. Ehkä alitajunnassa Optima tarkoittaakin juuri kaikkea sitä, mitä edessä häämöttää ja se saa ihon nousemaan kananlihalle, varsinkin, kun itselläni ainakin tehtäviä ei juurikaan ennen deadlinea palauteta! :P
-Elina
Päätin kuitenkin rutistaa yhden kirjoituksen vielä hiukan varjoon jääneestä aiheesta, sosiaaliset mediat oppimisen tukena.
Vaikka Optima saa niskavillat nousemaan pystyyn, ei opiskelusta tulisi mitään ilman sitä. En oikeastaan edes tiedä mikä kyseisessä kanavassa ärsyttää, sen käyttö kuitenkaan kun ei vaikeaa ole. Uskoisin kyseessä olevan ehkä enemmänkin asenneongelma.
Optimalla ei juurikaan muuta käyttöä ole kuin eri kurssien miljoonien töiden palauttaminen. Ehkä alitajunnassa Optima tarkoittaakin juuri kaikkea sitä, mitä edessä häämöttää ja se saa ihon nousemaan kananlihalle, varsinkin, kun itselläni ainakin tehtäviä ei juurikaan ennen deadlinea palauteta! :P
-Elina
Sosiaalinen media korkeakouluopetuksen ja työelämän yhteistyössä
Jatkan hieman aiheesta, josta kirjoitin toissapäivänä, eli koulutuksesta ja sosiaalisista medioista. Löysin mielenkiintoisen raportin Oulun Yliopiston toteuttamasta hankkeesta "Sosiaalinen media korkeakouluopetuksen ja työelämän yhteistyössä". Sen tarkoituksena oli lisätä opiskelijoiden työelämävalmiuksia, löytää uusia tapoja ja ratkaisuja sosiaalisten medioiden käyttöön sekä vahvistaa asiantuntijayhteistyötä työelämän ja korkeakoulujen välillä. Hanke toteutettiin 1.12.2008 - 31.5.2009, eli se on juuri päättynyt.
Hankkeen pohjalta tehdyssä opinnäytetyössä painotetaan työelämän kokemaa muutosta ja sen vaikutusta työntekijöihin kohdistuviin vaatimuksiin. Siinä kerrotaan mm. että sosiaaliset mediat auttavat vastaamaan näihin kasvaneisiin vaatimuksiin, koska niistä on helppo löytää apua kavereilta. Sosiaalisia medioita verrataan yrityksen kahvipöytään, jossa hyvät ajatukset kohtaavat ja asioita saadan vietyä eteenpäin.
Työssä nostetaan myös esille projektimuotoinen oppiminen sosiaalisten medioiden kautta. Yritysmaailmassa tehdään paljon projektimuotoista työtä, joihin sosiaaliset mediat voivat tuoda uusia ulottuvuuksia. Enää koko projektiryhmän ei tarvitse olla fyysisesti samassa paikassa ja näin ollen säästetään aikaa sekä kustannuksia.
Nostin tässä nyt esille vain muutaman kohdan työstä, mutta se on huomattavasti laajempi. Kannatta käydä ainakin vilkaisemassa, se on aika mielenkiintoinen. Tässä vielä linkki melkein valmiiseen työhön.
Hankkeen pohjalta tehdyssä opinnäytetyössä painotetaan työelämän kokemaa muutosta ja sen vaikutusta työntekijöihin kohdistuviin vaatimuksiin. Siinä kerrotaan mm. että sosiaaliset mediat auttavat vastaamaan näihin kasvaneisiin vaatimuksiin, koska niistä on helppo löytää apua kavereilta. Sosiaalisia medioita verrataan yrityksen kahvipöytään, jossa hyvät ajatukset kohtaavat ja asioita saadan vietyä eteenpäin.
Työssä nostetaan myös esille projektimuotoinen oppiminen sosiaalisten medioiden kautta. Yritysmaailmassa tehdään paljon projektimuotoista työtä, joihin sosiaaliset mediat voivat tuoda uusia ulottuvuuksia. Enää koko projektiryhmän ei tarvitse olla fyysisesti samassa paikassa ja näin ollen säästetään aikaa sekä kustannuksia.
Nostin tässä nyt esille vain muutaman kohdan työstä, mutta se on huomattavasti laajempi. Kannatta käydä ainakin vilkaisemassa, se on aika mielenkiintoinen. Tässä vielä linkki melkein valmiiseen työhön.
keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
Uusien EU-edustajien blogit
Mitä mieltä olette uusien europarlamentaarikkojemme blogeista? Osaavatko poliitikot mielestänne hyödyntää sosiaalista mediaa?
Olen käsitellyt aihetta jo aiemminkin, mutta tekstini ovat olleet melko pintaraapaisuja - otetaanpa siis uudestaan näin vaalien jälkeen. Otan tarkasteluuni nyt kolme uutta meppiä satunnaisesti eri puolueista valittuna: Ville Itälä (Kokoomus), Timo Soini (Perussuomalaiset) ja Sari Essayah (Kr. demokraatit).
Ville Itälän nettisivut näyttävät ainakin olevan ajan tasalla: ensimmäisenä osuu silmiin kiitos kaikille äänestäjille. Nettisivuilta löytyy myös melko yllättävä ominaisuus - chat! Etusivulla on myös linkki Ville Itälän Facebook-sivulle. Varsinaista sosiaalisen median hyödyntämistä. Varsinaista blogia en ikävä kyllä löydä, mutta osiosta "julkaistua" löytyy Itälän kirjoituksia ja kolumneja. Tämä annettakoon Itälälle anteeksi - hän on varmasti hyvin kiireinen mies.
Timo Soinin kotisivujen otsikkonakin näyttää "humoristisesti" olevan "Timo Soini - Ploki". Heti etusivulta löytyy blogin tapainen osio - lyhyitä ja ytimekkäitä kirjoituksia melko tiiviillä tahdilla julkaistuna - ainakin Eurovaalien alla. Pidemmälle tarkasteltuna Soini näyttää olleen aktiivinen jo aiemmin: mikä on pelkästään hyvä asia. Tavallaan olen yllättynyt, että Soinikin on bloggaillut näin aktiivisesti. Hatunnosto hänellekin!
Sari Essayahin sivuilta löytyy myös blogi. Blogissa on muutamia kirjoituksia, ikävä kyllä ei yhtään Eurovaalien jälkeiseltä ajalta - lieneekö kiire, vai kenties enää ei ole "tarvetta" bloggailuun, äänestäjät kun on jo voitettu omalle puolelle. ;) Ihan hyviä kirjoituksia tosin Sarillakin! Sivut näyttävät tosin painottuvan lähinnä vaalikampanjointiin, en tiedä, ovatko jopa sitä varten tehty. Myös Essayahin sivuilta löytyy linkki Facebookiin - sosiaalisia medioita on siis ainakin yritetty hyödyntää. Näyttääpä ryhmässä olevan yli 1500 jäsentäkin, eli on siinä myös onnistuttu.
Valitsin mepit tosiaan melko sattumanvaraisesti kaikkien valittujen joukosta. Mielestäni ainakin nämä kolme ovat hoitaneet osuutensa kotiin sosiaalisten medioiden hyödyntämisessä. Siitä tosin en tiedä, kuinka paljon ehdokkailla itsellään on tekemistä esim. Facebook-ryhmien jne. kanssa. Mutta yritys hyvä kymmenen!
Lopuksi voisin vielä kirjoitella omasta henk. kohtaisesta idolistani, jota miltei supermieheksi voisi kutsua... Nimittäin Alex Stubb! Hän matkustaa ympäri maailmaa, tapaa erilaisia ihmisiä joka päivä kaikenlaisissa tilaisuuksissa, luennoi ja rientää palaverista toiseen ja kolmanteen, on hyvä perheenisä ja maratoonari, urheilee aktiivisesti... Ja vielä bloggaa siinä samassa melkein joka päivä! Stubbin blogi on mielenkiintoista luettavaa, vaikka ei politiikasta niin kiinnostunut olisikaan. Sieltä on hyvä myös tehdä pikainen katsaus siihen, mikä juuri nyt on pinnalla ja puhuttaa. Toisinaan ihmettelen, mistä Stubb saa kaiken energiansa! Tässä vielä linkki Stubbin blogiin.
Olen käsitellyt aihetta jo aiemminkin, mutta tekstini ovat olleet melko pintaraapaisuja - otetaanpa siis uudestaan näin vaalien jälkeen. Otan tarkasteluuni nyt kolme uutta meppiä satunnaisesti eri puolueista valittuna: Ville Itälä (Kokoomus), Timo Soini (Perussuomalaiset) ja Sari Essayah (Kr. demokraatit).
Ville Itälän nettisivut näyttävät ainakin olevan ajan tasalla: ensimmäisenä osuu silmiin kiitos kaikille äänestäjille. Nettisivuilta löytyy myös melko yllättävä ominaisuus - chat! Etusivulla on myös linkki Ville Itälän Facebook-sivulle. Varsinaista sosiaalisen median hyödyntämistä. Varsinaista blogia en ikävä kyllä löydä, mutta osiosta "julkaistua" löytyy Itälän kirjoituksia ja kolumneja. Tämä annettakoon Itälälle anteeksi - hän on varmasti hyvin kiireinen mies.
Timo Soinin kotisivujen otsikkonakin näyttää "humoristisesti" olevan "Timo Soini - Ploki". Heti etusivulta löytyy blogin tapainen osio - lyhyitä ja ytimekkäitä kirjoituksia melko tiiviillä tahdilla julkaistuna - ainakin Eurovaalien alla. Pidemmälle tarkasteltuna Soini näyttää olleen aktiivinen jo aiemmin: mikä on pelkästään hyvä asia. Tavallaan olen yllättynyt, että Soinikin on bloggaillut näin aktiivisesti. Hatunnosto hänellekin!
Sari Essayahin sivuilta löytyy myös blogi. Blogissa on muutamia kirjoituksia, ikävä kyllä ei yhtään Eurovaalien jälkeiseltä ajalta - lieneekö kiire, vai kenties enää ei ole "tarvetta" bloggailuun, äänestäjät kun on jo voitettu omalle puolelle. ;) Ihan hyviä kirjoituksia tosin Sarillakin! Sivut näyttävät tosin painottuvan lähinnä vaalikampanjointiin, en tiedä, ovatko jopa sitä varten tehty. Myös Essayahin sivuilta löytyy linkki Facebookiin - sosiaalisia medioita on siis ainakin yritetty hyödyntää. Näyttääpä ryhmässä olevan yli 1500 jäsentäkin, eli on siinä myös onnistuttu.
Valitsin mepit tosiaan melko sattumanvaraisesti kaikkien valittujen joukosta. Mielestäni ainakin nämä kolme ovat hoitaneet osuutensa kotiin sosiaalisten medioiden hyödyntämisessä. Siitä tosin en tiedä, kuinka paljon ehdokkailla itsellään on tekemistä esim. Facebook-ryhmien jne. kanssa. Mutta yritys hyvä kymmenen!
Lopuksi voisin vielä kirjoitella omasta henk. kohtaisesta idolistani, jota miltei supermieheksi voisi kutsua... Nimittäin Alex Stubb! Hän matkustaa ympäri maailmaa, tapaa erilaisia ihmisiä joka päivä kaikenlaisissa tilaisuuksissa, luennoi ja rientää palaverista toiseen ja kolmanteen, on hyvä perheenisä ja maratoonari, urheilee aktiivisesti... Ja vielä bloggaa siinä samassa melkein joka päivä! Stubbin blogi on mielenkiintoista luettavaa, vaikka ei politiikasta niin kiinnostunut olisikaan. Sieltä on hyvä myös tehdä pikainen katsaus siihen, mikä juuri nyt on pinnalla ja puhuttaa. Toisinaan ihmettelen, mistä Stubb saa kaiken energiansa! Tässä vielä linkki Stubbin blogiin.
Taru
Hyvästi Google....?
Löysin parin vuoden takaa mielenkiintoisen artikkelin hakukoneoptimoinnista ja sosiaalisista medioista. Juttu löytyy täältä. Artikkelin kirjoittaja on varma ja vakuuttunut, että hakukoneoptimointi on menneen talven lumia (oli siis jo 2 vuotta sitten) ja sosiaaliset mediat syrjäyttävät sen tiedonvälitys- ja hakukanavina. Hänen mukaansa sosiaalisten medioiden sisätö on tuoreempaa ja ne nostavat uusia juttuja hyvin nopeasti pinnalle, samoin kuin tiputtavat "vanhat" ja turhat jutut myös nopeasti otsikoista.
Ymmärrän hyvin kirjoittajan pointin, mutta siltikin hakukoneoptimointi on mielestäni vielä suuressa roolissa kaksi vuotta tämän tekstin julkaisun jälkeen. Eli homma ei ainakaan ole vielä mennyt siihen suuntaan, mitä kirjoittaja kuvittelee. Saa nähdä miten tulevaisuudessa käy, tuleeko hakukoneoptimointi turhaksi ja ihmiset etsivät tietonsa sosiaalisista medioista hakukoneiden sijaan. Googlella on ainakin niin merkittävä rooli tällä hetkellä, että en usko sen ihan nopeasti tipahtavan pois ihmisten käytöstä. Se on tosin laajentanut toimintaansa pelkästä hakukoneesta kiitettävästi, ehkä johtajat sielläkin päässä ovat havainneet hakukoneiden aikakauden tulevan päätökseen jossain kohtaa.
Ymmärrän hyvin kirjoittajan pointin, mutta siltikin hakukoneoptimointi on mielestäni vielä suuressa roolissa kaksi vuotta tämän tekstin julkaisun jälkeen. Eli homma ei ainakaan ole vielä mennyt siihen suuntaan, mitä kirjoittaja kuvittelee. Saa nähdä miten tulevaisuudessa käy, tuleeko hakukoneoptimointi turhaksi ja ihmiset etsivät tietonsa sosiaalisista medioista hakukoneiden sijaan. Googlella on ainakin niin merkittävä rooli tällä hetkellä, että en usko sen ihan nopeasti tipahtavan pois ihmisten käytöstä. Se on tosin laajentanut toimintaansa pelkästä hakukoneesta kiitettävästi, ehkä johtajat sielläkin päässä ovat havainneet hakukoneiden aikakauden tulevan päätökseen jossain kohtaa.
tiistai 9. kesäkuuta 2009
Sosiaalisten medioiden ylitarjonta
Facebook, Twitter, Irc-Galleria, Messenger, Blogit, MySpace, LinkedIn...
Jos joka päivä haluaisin käydä kaikissa edellä mainitsemissani (ja valinnan varaahan löytyy toki enemmänkin), ei minulla jäisi aikaa mihinkään muuhun. Runsaus tuottaa ainakin itselleni ongelmia: jotkut kaverit ovat Twitterissä, toiset Facebooksissa, eräät vain MySpacessa...
Itselleni luonnollisimmalta tuntuu Facebook. Siellä vierailen monesti päivässä ja sitä kautta minut tavoittaa helpoiten. Samoin kuin "mesen" eli Windows Live Messengerin kautta. Myös Irc-Galleriassa pyrin käymään päivittäin - mutta se ei ole ollenkaan niin varma reitti luokseni kuin kaksi edellä mainitsemaani.
Sitten on Twitter. Palvelu, jota haluaisin käyttää, mutta josta en vain yhä edelleenkään ole ihan perillä. En tajua, mitä niin paljon parempaa siinä muka on kuin Facebookissa. Myös MySpace -tunnukseni on melko turha, käyn siellä n. kerran kuukaudessa... Tosin nyt tutustuttuani muutamaan amerikkalaiseen muusikkoon minun on ehkä pakko alkaa käyttää sitäkin - he kun ovat vain siellä kaikista mainitsemistani. MySpace tuntuu muutenkin olevan juuri musiikin alan harrastajien suosiossa - kenties hyvien artistisivujensa takia.
Kaikki tämä saa pohtimaan, olisko näitä palveluita mitenkään mahdollista yhdistää, ja tuleekohan se tulevaisuudessa tapahtumaan? Tiedän ainakin sen verran, että joitain pikaviestimiä, kuten esim. Messenger ja Icq tms. pystyy jo käyttämään saman sovelluksen avulla. Kätevää! Jos "mesen" ja Skypen saisi jonain päivänä yhdistettyä, riemastuisivat varsinkin vanhemmat sukulaiseni tästä - minutkin tavoittaisi joskus... Tällä hetkellä en jaksa Skypellä turhaan konettani rasittaa vain vastaanottaakseni kerran päivässä puhelun tädiltäni parin kilometrin päästä.
Jos joka päivä haluaisin käydä kaikissa edellä mainitsemissani (ja valinnan varaahan löytyy toki enemmänkin), ei minulla jäisi aikaa mihinkään muuhun. Runsaus tuottaa ainakin itselleni ongelmia: jotkut kaverit ovat Twitterissä, toiset Facebooksissa, eräät vain MySpacessa...
Itselleni luonnollisimmalta tuntuu Facebook. Siellä vierailen monesti päivässä ja sitä kautta minut tavoittaa helpoiten. Samoin kuin "mesen" eli Windows Live Messengerin kautta. Myös Irc-Galleriassa pyrin käymään päivittäin - mutta se ei ole ollenkaan niin varma reitti luokseni kuin kaksi edellä mainitsemaani.
Sitten on Twitter. Palvelu, jota haluaisin käyttää, mutta josta en vain yhä edelleenkään ole ihan perillä. En tajua, mitä niin paljon parempaa siinä muka on kuin Facebookissa. Myös MySpace -tunnukseni on melko turha, käyn siellä n. kerran kuukaudessa... Tosin nyt tutustuttuani muutamaan amerikkalaiseen muusikkoon minun on ehkä pakko alkaa käyttää sitäkin - he kun ovat vain siellä kaikista mainitsemistani. MySpace tuntuu muutenkin olevan juuri musiikin alan harrastajien suosiossa - kenties hyvien artistisivujensa takia.
Kaikki tämä saa pohtimaan, olisko näitä palveluita mitenkään mahdollista yhdistää, ja tuleekohan se tulevaisuudessa tapahtumaan? Tiedän ainakin sen verran, että joitain pikaviestimiä, kuten esim. Messenger ja Icq tms. pystyy jo käyttämään saman sovelluksen avulla. Kätevää! Jos "mesen" ja Skypen saisi jonain päivänä yhdistettyä, riemastuisivat varsinkin vanhemmat sukulaiseni tästä - minutkin tavoittaisi joskus... Tällä hetkellä en jaksa Skypellä turhaan konettani rasittaa vain vastaanottaakseni kerran päivässä puhelun tädiltäni parin kilometrin päästä.
Taru
Musiikillinen sosiaalinen media
Kirjoittelen taas vähän erityyppisestä sosiaalisesta mediasta - Mikseristä.
Aihe tuli mieleeni siitä, kun tänään sain Mikserin käyttäjille suunnatun uutiskirjeen. Tästä päivästä lähtien Mikseriin voivat lisätä musiikkia myös Teoston alaiset yhtyeen. Tässä linkki uutiseen.
Suosittelen Mikseriä lämpimästi kaikille kiinnostuneille, niin muusikoille kuin vain "fanittajillekin". Forumilla on myös hyvä vaihtaa mielipiteitä ja vinkkejä, ja palvelu toimii paitsi musiikin välittäjänä myös oivallisena sosiaalisena mediana.
Mikseri.net on Suomen suurin vapaan musiikin jakeluun erikoistunut sivusto. Artistit voivat lähettää kappaleitaan sivustolle koko maailman kuultavaksi. Rekisteröityneet käyttäjät voivat kommentoida ja arvostella biisejä. Kappaleita kuunnellaan useita miljoonia kertoja kuukaudessa.
Rekisteröityneet käyttäjät muodostavat Mikseri.netin yhteisön, joka voi viestiä mm. forumin ja pikaviestien avulla. Käyttäjillä on mahdollisuus ylläpitää omia kuvagallerioita ja päiväkirjoja. Lisäksi käyttäjät voivat lisätä itsensä suosikkibändiensä faniksi.
Itse en tee musiikkia, mutta pidän Mikseriä silti erittäin hyödyllisenä. Sieltä saa ladattua ilmaiseksi oikein hyvää musiikkia, ja valikoimaa on paljon. Bändien näkökulmasta ajateltuna palvelu on vielä kätevämpi: omaa musiikkiaan saa jakaa ilmaiseksi, ja siitä saa myös rakentavaa palautetta muilta alan harrastajilta ja mahdollisesti jopa ammattilaisilta. Mikserin kautta on myös löydetty nykyään kuuluisia bändejä, kuten esim. Uniklubi ja Chorale.
Aihe tuli mieleeni siitä, kun tänään sain Mikserin käyttäjille suunnatun uutiskirjeen. Tästä päivästä lähtien Mikseriin voivat lisätä musiikkia myös Teoston alaiset yhtyeen. Tässä linkki uutiseen.
Teosto valvoo säveltäjien ja sanoittajien etuja sekä kerää kootusti tekijänoikeusmaksuja teosten kaupallisesta käytöstä. Mikseriin on aiemmin voinut lähettää vain Teosto-vapaata musiikkia.
Suosittelen Mikseriä lämpimästi kaikille kiinnostuneille, niin muusikoille kuin vain "fanittajillekin". Forumilla on myös hyvä vaihtaa mielipiteitä ja vinkkejä, ja palvelu toimii paitsi musiikin välittäjänä myös oivallisena sosiaalisena mediana.
Taru
Sosiaaliset mediat opiskelun tukena
Kirjoitampa nyt sitten toisen tekstin tänään, kun kerran olen jäänyt näissä teksteissä hieman jälkeen. Eli ajattelin hieman ottaa kantaa sosiaalisiin medioihin opiskelun tukena. Tästä aiheestahan on jo kirjoitettu aikaisemminkin, mutta koitan ottaa asiaan hieman eri näkökulman tällä kertaa.
Opiskelijalle sosiaaliset mediat antavat mielestäni enemmän vapautta ja mielekkyyttä opiskeluun. Opiskelija ei ole aikaan tai paikkaan niin vahvasti sidottu, jos kursseja toteutetaan netin ja sosiaalisten medioiden kautta. Luennoilla istumista voidaan vähentää ja opiskelijoiden omaa osallistumista ja vastuuta opiskelusta voidaan lisätä. Näin opiskelun laatukin paranee, ainakin niillä, jotka ovat itse aktiivisia ja kiinnostuneita aiheesta.
Opettajille tämä opiskelumuoto taas tuo hieman lisätyötä. Jos kurssia toteutetaan samalla periaatteella kuin tätä kurssia, on opettajilla suuri työ kirjoitusten valvomisessa ja kommentoinnissa. Tavallisilla kursseilla työmäärä voi jäädä huomattavasti pienemmäksi, varsinkin jos kurssimateriaalit ovat valmiita edellisiltä kursseilta.
Kuitenkin minun mielestäni tällaisia nettiin ja sosiaalisiin medioihin perustuvia kursseja voisi järjestää enemmän. Tämä on kuitenkin nykyaikaa ja yritysmaailmakin pyörii aktiivisesti sosiaalisten medioiden ympärillä, kuten tässä blogissa on todettu monesti. Jollei näihin medioihin pääse sisälle jo opiskeluaikana, voi hyvä työpaikka mennä pahimmassa tapauksessa sivu suun.
Opiskelijalle sosiaaliset mediat antavat mielestäni enemmän vapautta ja mielekkyyttä opiskeluun. Opiskelija ei ole aikaan tai paikkaan niin vahvasti sidottu, jos kursseja toteutetaan netin ja sosiaalisten medioiden kautta. Luennoilla istumista voidaan vähentää ja opiskelijoiden omaa osallistumista ja vastuuta opiskelusta voidaan lisätä. Näin opiskelun laatukin paranee, ainakin niillä, jotka ovat itse aktiivisia ja kiinnostuneita aiheesta.
Opettajille tämä opiskelumuoto taas tuo hieman lisätyötä. Jos kurssia toteutetaan samalla periaatteella kuin tätä kurssia, on opettajilla suuri työ kirjoitusten valvomisessa ja kommentoinnissa. Tavallisilla kursseilla työmäärä voi jäädä huomattavasti pienemmäksi, varsinkin jos kurssimateriaalit ovat valmiita edellisiltä kursseilta.
Kuitenkin minun mielestäni tällaisia nettiin ja sosiaalisiin medioihin perustuvia kursseja voisi järjestää enemmän. Tämä on kuitenkin nykyaikaa ja yritysmaailmakin pyörii aktiivisesti sosiaalisten medioiden ympärillä, kuten tässä blogissa on todettu monesti. Jollei näihin medioihin pääse sisälle jo opiskeluaikana, voi hyvä työpaikka mennä pahimmassa tapauksessa sivu suun.
Europarlamentaarikot sosiaalisissa medioissa
Päätimpä sitten tänään tarttua tuohon Johannan heittämään kysymykseen, eli europarlamentaarikkojen blogeihin ja yleensä heidän tapoihinsa hyödyntää sosiaalisia medioita.
Mepien sivuilta löytyy aika vaihtelevasti linkityksiä erilaisiin sosiaalisiin medioihin. On Twitteriä, Facebookia, YouTubea, löytyy blogeja ja erilaisia tiedoitepalstoja, Ville Itälältä löytyy jopa chatti. Osalla ehdokkaista löytyy lähes kaikki mahdolliset mediat kotisivuiltaan, osalta vain yksi tai muutama.
Tutkiessani hieman syvällisemmin edustajien sivuja ja blogeja huomasin, että suurin osa on kirjoitellut aktiivisesti ja tietysti äänestäjiä kosiskellen. Blogeissa on säilytetty asiatyyli ja esimerkiksi Eija-Riitta Korhola mainitsee rehellisesti blogin alussa, ettei hän aio kirjoittaa blogia niin kuin "Rakasta päiväkirjaa".
Mielestäni mepit kyllä ovat ottaneet sosiaaliset mediat omikseen ja hyödyntävät niitä hyvin. Toisaalta osalla mepeistä sosiaaliset mediat ovat hieman hakusessa, esimerkiksi Anneli Jäätteenmäki ei käytä mitään sosiaalisia medioita. Mitro Repolta taas löytyy ainoastaan vieraskirja kotisivuiltaan. Eli aika vaihtelevaa kuitenkin on tuo medioiden käyttö, mutta suurin osa on päässyt mukaan näihin medioihin.
Mepien sivuilta löytyy aika vaihtelevasti linkityksiä erilaisiin sosiaalisiin medioihin. On Twitteriä, Facebookia, YouTubea, löytyy blogeja ja erilaisia tiedoitepalstoja, Ville Itälältä löytyy jopa chatti. Osalla ehdokkaista löytyy lähes kaikki mahdolliset mediat kotisivuiltaan, osalta vain yksi tai muutama.
Tutkiessani hieman syvällisemmin edustajien sivuja ja blogeja huomasin, että suurin osa on kirjoitellut aktiivisesti ja tietysti äänestäjiä kosiskellen. Blogeissa on säilytetty asiatyyli ja esimerkiksi Eija-Riitta Korhola mainitsee rehellisesti blogin alussa, ettei hän aio kirjoittaa blogia niin kuin "Rakasta päiväkirjaa".
Mielestäni mepit kyllä ovat ottaneet sosiaaliset mediat omikseen ja hyödyntävät niitä hyvin. Toisaalta osalla mepeistä sosiaaliset mediat ovat hieman hakusessa, esimerkiksi Anneli Jäätteenmäki ei käytä mitään sosiaalisia medioita. Mitro Repolta taas löytyy ainoastaan vieraskirja kotisivuiltaan. Eli aika vaihtelevaa kuitenkin on tuo medioiden käyttö, mutta suurin osa on päässyt mukaan näihin medioihin.
Matkahuumaa
Olen lähdössä lauantaina Ranskaan ja olemme poikaystävän kanssa kuumeisesti yrittäneet löytää sopivaa hotellia. Online hotellivaraukset - bookinig.com sivustolla on aivan loistava mahdollisuus lukea muiden kokemuksia tarjolla olevista hotelleista. Asiakasarvion jättävä saa ensin määritellä onko yksin matkustava vai kuuluuko pienten lasten perheeseen ja kaikkea muuta mahdollista siltä väliltä. Sen jälkeen he voivat arvioida aina hotellin kuntoa henkilökunnan ystävällisyyteen asti ja lopuksi kirjoittaa vapaasti hyvistä sekä huonoista puolista.
Kanava on on mielestäni tosi hyvä keksintö, sillä usein hotelliesittelyt ovat suuntaa antavia. Nyt pystymme kuitenkin lukemaan oikeiden asiakkaiden mielipiteitä eri hotelleista ja uskon sen edes jonkin verran helpottavan valintaa 150:n hotellin joukosta. Loistavaa!
-Elina
Kanava on on mielestäni tosi hyvä keksintö, sillä usein hotelliesittelyt ovat suuntaa antavia. Nyt pystymme kuitenkin lukemaan oikeiden asiakkaiden mielipiteitä eri hotelleista ja uskon sen edes jonkin verran helpottavan valintaa 150:n hotellin joukosta. Loistavaa!
-Elina
Uusien EU-edustajien blogit?
Mitä mieltä olette uusien europarlamentaarikkojemme blogeista? Osaavatko poliitikot mielestänne hyödyntää sosiaalista mediaa?
maanantai 8. kesäkuuta 2009
Ketuttaaako?
Nyt olen jäänyt pahasti jälkeen, 2 kirjoitusta puuttuu. Täytyy ottaa loppukiri. Tämä tilanne aiheuttaakin hieman päänvaivaa, voisi jopa sanoa, että ketuttaa kun aika ei riitä blogikirjoitteluun! Tästäpä löytyy loistava aasinsilta päivän aiheeseen, nimittäin työn alla olevaan sivustoon ketuttaa.fi.
Sivuston tarkoituksena on siis antaa ihmisten avautua ongelmistaan. Sinne pääsevät kaikki, ilman rekisteröitymistä, kirjoittamaan kun jonkin nakertaa. Vertaistukea voi saada toisilta käyttäjiltä, sillä tekstejä voi myös kommentoida. Sivuston on siis vielä täysin keskeneräinen, mutta kova koodaus on vauhdissa.
Tämä on mielestäni hauska idea, ihmiset pääsevät purkamaan paineitaan harmittomalla tavalla ja saavat toisilta samassa mielentilassa olevilta vertaistukea. Näin voisi ehkä kuvitella turhan tiuskimisen työkavereille, kotiväelle, tutuille ja tuntemattomille vähentyvän oikeassa elämässä. Toisaalta, sivustolla voi myös ehkä saada aikaan isoja riitojakin. Toivottavasti jälkimmäinen vaihtoehto ei tule totetutumaan.
Mutta eipä siitä sen enempää, tällainen sosiaalinen media esittelyssä tällä kertaa.
Sivuston tarkoituksena on siis antaa ihmisten avautua ongelmistaan. Sinne pääsevät kaikki, ilman rekisteröitymistä, kirjoittamaan kun jonkin nakertaa. Vertaistukea voi saada toisilta käyttäjiltä, sillä tekstejä voi myös kommentoida. Sivuston on siis vielä täysin keskeneräinen, mutta kova koodaus on vauhdissa.
Tämä on mielestäni hauska idea, ihmiset pääsevät purkamaan paineitaan harmittomalla tavalla ja saavat toisilta samassa mielentilassa olevilta vertaistukea. Näin voisi ehkä kuvitella turhan tiuskimisen työkavereille, kotiväelle, tutuille ja tuntemattomille vähentyvän oikeassa elämässä. Toisaalta, sivustolla voi myös ehkä saada aikaan isoja riitojakin. Toivottavasti jälkimmäinen vaihtoehto ei tule totetutumaan.
Mutta eipä siitä sen enempää, tällainen sosiaalinen media esittelyssä tällä kertaa.
Eurovaaliehdokkaita Wikipediassa
Mielenkiintoista kyllä - juuri tässäkin blogissa käytyyn keskusteluun lähdekriittisyyteen ja Wikipediaan liittyen - Turun Sanomat uutisoi viikonloppuna, kuinka eurovaaliehdokkaidenkin tietoja löytyy myös Wikipediasta. (Wikipedia sähköisti eurovaalien kampanjoinnin, TS 7.6.2009)
Artikkelissa sivutaan hyvin pitkälti samoja asioita, mitä tämän blogin artikkeleissa ja keskusteluissa on käyty läpi. Kirjoituksessa mainitaan mm. että tietojen kaunistelu ja muokkaaminen tiettyyn tarkoitukseen suotuisaksi (tämän jutun tapauksessa arvattavastikin luomaan poliitikosta myönteistä mielikuvaa) on Wikipediassa hyvin yleistä.
Lehtiartikkelissa myös esitetään tärkeä näkökanta - onko esimerkiksi eurovaaliehdokkuus riittävä saavutus tekemään henkilöstä niin merkittävän, että hänestä täytyy olla saatavilla oma Wikipedia-sivu? Wikipedia on kuitenkin tietosanakirjaan verrattava lähde - tuskin aikaisemminkaan on tietosanakirjoihin kerätty tietoja vaaliehdokkaista, jotka eivät välttämättä koskaan tulleet edes valituksi.
Wikipedian tiedottaja Timo Jyrinki mainitseekin artikkelissa, että Wikipedia on tietokirjan kaltainen palvelu - eikä sitä ole tarkoitettu mainostamiseen. Tämä tietysti asettaa hyvin kyseenalaiseen valoon monet Wikipedia-artikkelit, alkaen yrityksiä koskevista kuvauksista joissa voidaan yksityiskohtaisesti eritellä jonkin tietyn yrityksen tuotteita - tai tämän lehtijutun tapauksessa eurovaaliehdokkaiden Wikipedia-sivut.
Valvonta toki on hankalaa, etenkin kun kenellä tahansa on mahdollisuus muokata artikkeleiden sisältöä - luultavasti ainoa todella toimiva tapa olisi opetella ja myös opettaa ja tiedottaa ihmisiä suhtautumaan koko Wikipediaan (ja moniin muihin verkkolähteisiin) asiaankuuluvalla lähdekriittisellä suhtautumisella. Kannattaa käydä lukemassa Turun Sanomien artikkeli kyseisestä aiheesta myös.
Artikkelissa sivutaan hyvin pitkälti samoja asioita, mitä tämän blogin artikkeleissa ja keskusteluissa on käyty läpi. Kirjoituksessa mainitaan mm. että tietojen kaunistelu ja muokkaaminen tiettyyn tarkoitukseen suotuisaksi (tämän jutun tapauksessa arvattavastikin luomaan poliitikosta myönteistä mielikuvaa) on Wikipediassa hyvin yleistä.
Lehtiartikkelissa myös esitetään tärkeä näkökanta - onko esimerkiksi eurovaaliehdokkuus riittävä saavutus tekemään henkilöstä niin merkittävän, että hänestä täytyy olla saatavilla oma Wikipedia-sivu? Wikipedia on kuitenkin tietosanakirjaan verrattava lähde - tuskin aikaisemminkaan on tietosanakirjoihin kerätty tietoja vaaliehdokkaista, jotka eivät välttämättä koskaan tulleet edes valituksi.
Wikipedian tiedottaja Timo Jyrinki mainitseekin artikkelissa, että Wikipedia on tietokirjan kaltainen palvelu - eikä sitä ole tarkoitettu mainostamiseen. Tämä tietysti asettaa hyvin kyseenalaiseen valoon monet Wikipedia-artikkelit, alkaen yrityksiä koskevista kuvauksista joissa voidaan yksityiskohtaisesti eritellä jonkin tietyn yrityksen tuotteita - tai tämän lehtijutun tapauksessa eurovaaliehdokkaiden Wikipedia-sivut.
Valvonta toki on hankalaa, etenkin kun kenellä tahansa on mahdollisuus muokata artikkeleiden sisältöä - luultavasti ainoa todella toimiva tapa olisi opetella ja myös opettaa ja tiedottaa ihmisiä suhtautumaan koko Wikipediaan (ja moniin muihin verkkolähteisiin) asiaankuuluvalla lähdekriittisellä suhtautumisella. Kannattaa käydä lukemassa Turun Sanomien artikkeli kyseisestä aiheesta myös.
Chattaily on niiiin kivaa. Työaikana.
Vihdoinkin ollaan töissä saatu käyttöön maksumyöhässä.fi- sivusto, josta jo aikaisemmin kirjoittelinkin.
Sivustolla on siis Live chat- osio, jossa asiakkaat voivat vuodattaa tuntojaan meille. Asiakaspalvelun aukioloaikana (8-20) paikalla on aina pari asiakasneuvojaa, jotka ovat sidottu vain chattailyyn.
Tällä hetkellä chattipäivystäjän rooli on erittäin mukava, sillä chattailijöitä ei vielä paljon ole.
Chatin ohessa pystyy siis loistavasti käyttämään myös muita sosiaalisia medioita, kuten vaikkapa facebookia.
Vielä toistaiseksi chattaily on toiminut hyvin ja mitään häiriötekijää ei ole vastaan tullut. Asiakkaat chatissä ovat hyvin asiallisia, joka on mielestöni aika iso yllätys ottaen huomioon sen, että chattaily voi tapahtua myös anonyymisti.
Uskoisin tämän olevan aivan huippu juttu- edelleen odotan mielenkiinnolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan siinä vaiheessa, kun sivustolla alkaa olemaan näkyvyyttä myös muissa medioissa.
-Elina
Sivustolla on siis Live chat- osio, jossa asiakkaat voivat vuodattaa tuntojaan meille. Asiakaspalvelun aukioloaikana (8-20) paikalla on aina pari asiakasneuvojaa, jotka ovat sidottu vain chattailyyn.
Tällä hetkellä chattipäivystäjän rooli on erittäin mukava, sillä chattailijöitä ei vielä paljon ole.
Chatin ohessa pystyy siis loistavasti käyttämään myös muita sosiaalisia medioita, kuten vaikkapa facebookia.
Vielä toistaiseksi chattaily on toiminut hyvin ja mitään häiriötekijää ei ole vastaan tullut. Asiakkaat chatissä ovat hyvin asiallisia, joka on mielestöni aika iso yllätys ottaen huomioon sen, että chattaily voi tapahtua myös anonyymisti.
Uskoisin tämän olevan aivan huippu juttu- edelleen odotan mielenkiinnolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan siinä vaiheessa, kun sivustolla alkaa olemaan näkyvyyttä myös muissa medioissa.
-Elina
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Blogeja siellä, blogeja täällä...
Muistan, kun ensimmäisen kerran kuulin puhuttavan blogeista. Siitä on jo jokunen vuosi aikaa, muttei kuitenkaan ihan hirveän kauaa. Itse olen bloggaillut aktiivisemmin ja epäaktiivisemmin ehkä viitisen vuotta, ja jäänyt siihen totaalisesti koukkuun. Oma bloggailuni ei tosin ole (ennen tätä, heh) ollut mihinkään teemaan viittaavaa, vaan pelkästään omaksi iloksi kirjoittelua kaikenlaisista asioista. Vuosien kuluessa bloggailu on ilmiönä kasvanut räjähtävästi - tuntuu, että nykyään kaikilla on oma blogi. Niin julkkiksilla kuin "tavallisilla tallaajillakin".
Itse seuraan blogeja hyvin vaihtelevasti. Aina jonkin asian ollessa "pinnalla" seurailen tapahtumaan liittyviä ajankohtaisia blogeja, kuten esimerkiksi kansanedustajien blogeja tai julkisuuden henkilöiden blogeja. Tuntuu tosin, että monet varsinkin Atlantin takana ovat vaihtaneet perinteisen bloggailun Twitteriin.
Eräs seuraamani blogi on Perez Hiltonin blogi. Perez on noussut itsekin julkkikseksi julkkiksia seuraavan bloginsa kautta. En ole sen kiinnostuneempi Seiskalehdistä tai muista tämän tyylisistä juoruportaaleista, mutta Perezin tapa kertoa asiat on mielestäni hauska, ja sivusto hyvää viihdettä. Olen myös usein huomannut, että kun Perez bloggaa jostain, ilmestyy myös suomen iltapäivälehtien sivuille juoru samasta aiheesta - melkein sanasta sanaan suomennettuna. Eikä Pereziä mainita missään... Mutta tämä kertoo jotain ainakin hänen bloginsa ajankohtaisuudesta ja suosiosta.
Olen myös seuraillut blogeja, jotka ovat jossain vaiheessa myöhemmin "nousseet pinnalle", eli tavallaan päässeet julkisuuteen tai laajemman massan seurattavaksi... Ikävä kyllä usein on saanut huomata, että samalla blogien luonnekin muuttuu melkoisesti, ja henkilökohtainen näkökulma ja kosketus jäävät uupumaan. :( Monimutkainen juttu myös kirjottajan kannalta: varmasti hienoa, että oma blogi saavuttaa suuren suosion, mutta samalla saa yhä enemmän varoa, mitä sinne kirjoittaa. Mutta niinhän se on, että miltei jokaisella asialla tässä maailmassa on myös kääntöpuolensa.
Itse seuraan blogeja hyvin vaihtelevasti. Aina jonkin asian ollessa "pinnalla" seurailen tapahtumaan liittyviä ajankohtaisia blogeja, kuten esimerkiksi kansanedustajien blogeja tai julkisuuden henkilöiden blogeja. Tuntuu tosin, että monet varsinkin Atlantin takana ovat vaihtaneet perinteisen bloggailun Twitteriin.
Eräs seuraamani blogi on Perez Hiltonin blogi. Perez on noussut itsekin julkkikseksi julkkiksia seuraavan bloginsa kautta. En ole sen kiinnostuneempi Seiskalehdistä tai muista tämän tyylisistä juoruportaaleista, mutta Perezin tapa kertoa asiat on mielestäni hauska, ja sivusto hyvää viihdettä. Olen myös usein huomannut, että kun Perez bloggaa jostain, ilmestyy myös suomen iltapäivälehtien sivuille juoru samasta aiheesta - melkein sanasta sanaan suomennettuna. Eikä Pereziä mainita missään... Mutta tämä kertoo jotain ainakin hänen bloginsa ajankohtaisuudesta ja suosiosta.
Olen myös seuraillut blogeja, jotka ovat jossain vaiheessa myöhemmin "nousseet pinnalle", eli tavallaan päässeet julkisuuteen tai laajemman massan seurattavaksi... Ikävä kyllä usein on saanut huomata, että samalla blogien luonnekin muuttuu melkoisesti, ja henkilökohtainen näkökulma ja kosketus jäävät uupumaan. :( Monimutkainen juttu myös kirjottajan kannalta: varmasti hienoa, että oma blogi saavuttaa suuren suosion, mutta samalla saa yhä enemmän varoa, mitä sinne kirjoittaa. Mutta niinhän se on, että miltei jokaisella asialla tässä maailmassa on myös kääntöpuolensa.
Taru
Vähän tuntemattomampi sos. media: Street teamit
Kirjoittelen taas viikonloppuna, koska viikko oli jälleen kerran erittäin kiireinen. :( Toivottavasti näitä kirjoituksia kertyy tarpeeksi, yritys on ainakin kova. Aika on vaan melko paha vihollinen... Mutta nyt kova loppukiri päälle!
Ajattelin kirjoittaa sellaisista sosiaalisista medioista kuin street team. En tiedä, kuinka monelle sana on tuttu, joten hain selityksen vanhasta kunnon Wikipediasta:
Itselläni kävi melkoinen tuuri juuri tällä viikolla: olin ilmottautunut flyerin jakajaksi, mutta bändin flyerit eivät koskaan saapuneet Suomeen - näin ollen voittaja arvottiin vapaaehtoisiksi ilmottautuneiden joukosta, ja arpa osui minuun! Ja voittona ei tällä kertaa ollut mikään kälyinen t-paita, vaan tapaaminen Duff McKagan's Loaded -bändin kanssa Sauna Open Air -festareilla! :) Voin kertoa, että oli enemmän kuin mahtavaa tällaiselle vanhalle Guns N' Roses -fanille.
Paitsi promootioportaana, street teamit toimivat myös tavallaan faneja yhdistävänä tekijänä. Niiden nettisivuilla on yleensä myös forum tai muu ajatuksenvaihtopaikka. Street teamit myös tuovat fanit lähemmäs bändiä, kuten sain itsekin perjantaina kirjaimellisesti kokea... :)
Ajattelin kirjoittaa sellaisista sosiaalisista medioista kuin street team. En tiedä, kuinka monelle sana on tuttu, joten hain selityksen vanhasta kunnon Wikipediasta:
"A Street team is a term used in marketing to describe a group of people who 'hit the streets' promoting an event or a product."Street teamin toiminnan organisointi tapahtuu usein internetissä. Kuulun itse muutaman bändin street teamiin, ja ainakin meillä tehtäviä annetaan "taskeina", eli sivuille ilmestyy tietyin väliajoin toimenpiteitä, joita tulee omien mahdollisuuksien mukaan suorittaa, esim. flyerien jakoa tms. Sitten tehtävän suoritettuaan laitetaan nettiin kenties kuvin varusteltu raportti tapahtuneesta. Aktiivisimmat tiimiläiset palkitaan yleensä esim. tuotepalkinnoin tai keikkalipuin.
Itselläni kävi melkoinen tuuri juuri tällä viikolla: olin ilmottautunut flyerin jakajaksi, mutta bändin flyerit eivät koskaan saapuneet Suomeen - näin ollen voittaja arvottiin vapaaehtoisiksi ilmottautuneiden joukosta, ja arpa osui minuun! Ja voittona ei tällä kertaa ollut mikään kälyinen t-paita, vaan tapaaminen Duff McKagan's Loaded -bändin kanssa Sauna Open Air -festareilla! :) Voin kertoa, että oli enemmän kuin mahtavaa tällaiselle vanhalle Guns N' Roses -fanille.
Paitsi promootioportaana, street teamit toimivat myös tavallaan faneja yhdistävänä tekijänä. Niiden nettisivuilla on yleensä myös forum tai muu ajatuksenvaihtopaikka. Street teamit myös tuovat fanit lähemmäs bändiä, kuten sain itsekin perjantaina kirjaimellisesti kokea... :)
Taru
perjantai 5. kesäkuuta 2009
Osallistumistaloudesta vielä
Mikäli osallistumistalous kiinnostaa, on Tieke (Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry) julkaissut erittäin tasokkaan ja kattavan johdanto-oppaan internetin uusista taloudellisista toimintaympäristöistä. Oppaan kirjoittaja on verkkotutkija Kari A. Hintikka, ja kirjasessa käsitellään kattavasti aiheita sisältäen mm. informaatiota avoimen lähdekoodin ohjelmistoista ja niiden vaikutuksista ohjelmistobusinekseen, tietoa crowdsourcingista eli joukouttamisesta - ja viimeiseksi kokonainen luku on pyhitetty virtuaalisten maailmojen ympärillä tai sisällä toimiville talousilmiöille.
Yksinään virtuaalisiin maailmoihin liittyvän talouden arvioidaan olevan suuruusluokaltaan jopa 3 - 28 miljardia US dollaria (arvion haarukka lienee näin suuri, koska kukaan ei tarkalleen tiedä kokonaismäärää, mutta puhutaan kuitenkin miljardeista), joten ilmiö on taloudellisesti hyvin merkittävä.
Oppaaseen kannattaa ehdottomasti tutustua, ja se on luettavissa seuraavasta osoitteesta: http://www.tieke.fi/julkaisut/tieken_julkaisusarja/osa_32/
Yksinään virtuaalisiin maailmoihin liittyvän talouden arvioidaan olevan suuruusluokaltaan jopa 3 - 28 miljardia US dollaria (arvion haarukka lienee näin suuri, koska kukaan ei tarkalleen tiedä kokonaismäärää, mutta puhutaan kuitenkin miljardeista), joten ilmiö on taloudellisesti hyvin merkittävä.
Oppaaseen kannattaa ehdottomasti tutustua, ja se on luettavissa seuraavasta osoitteesta: http://www.tieke.fi/julkaisut/tieken_julkaisusarja/osa_32/
Facebook ja työnantajat
Työskentelen melko pienessä yrityksessä, jossa olen päivittäin tekemisissä paljon myös itse työnantajani kanssa. Eilen hän alkoi kysellä minulta Facebookista, ja mietin hetken, minkälaisen lähestymistavan valitsen...
Miksikö? Siksi, että pohdin, haluaisinko todella olla työnantajani ystävä Facebookissa? Muistan itsekin joskus heittäneeni Facebookiin sarkastisen "lähtee iloisena töihin 8 tunniksi"-statuksen. Haluaisinko työnantajani näkevän nämä statukseni, tai haluaisinko hänen ylipäätään näkevän mitään - lauantai-iltaisin päivitettyjä statuksiani? Valitsin lähestymistavan, että tiedän perusasiat Facebookista, mutta ei maininnut itse olevani siellä.
Aloinkin miettiä, että Facebook olisi periaatteessa loistava "valvontatyökalu" ainakin juuri pienemmille yrityksille. Minunkin työnantajani on todella mukava, ja varmasti kesätyösuhteen päätyttyä kutsunkin hänet kaverikseni. Mutta haluanko todella, että hän tietää kaiken, mitä puuhailen töiden ulkopuolella? Luultavasti en. Ja haluaisiko hänkään oikeasti tietää lisää minusta, ja pystyisikö hän suhtautumaan kaikkeen "objektiivisesti"?
Muistan lukeneeni eräästä artikkelista kerran, että Facebookin perusteella on jaettu myös potkuja. Toimistotyöntekijä oli jäänyt sairaslomalle niskakipujen takia, mutta pomo yllätti hänet kuitenkin Facebookkaamasta sairasloman aikana. Työntekijä kertoi Facebookanneensa kännykän kautta sängystä... Ja muistaakseni nosti syytteen pomoaan vastaan jonkinlaisesta kyttäyksestä. Monipiippuinen juttu...
Itse en ainakaan sen kummemmin mieti, kun päivitän statuksiani. Heitän sinne vain mitä mieleen tulee, eivätkä ne aina välttämättä ole niin kirjaimellisia... Mutta nyt pitää varmasti alkaa pohtia tarkemmin, kun yhä useampi on rantautunut Facebookiin. Myös isäni on siellä, ja olen kuvitellut, ettei hän siellä käy kuin pari kertaa kuukaudessa... Mutta ilmeisesti hän vieraileekin useammin. Tarvitseekin vastedes olla tarkkana, kun saa varoa jokaista "liikettään". ;)
Miksikö? Siksi, että pohdin, haluaisinko todella olla työnantajani ystävä Facebookissa? Muistan itsekin joskus heittäneeni Facebookiin sarkastisen "lähtee iloisena töihin 8 tunniksi"-statuksen. Haluaisinko työnantajani näkevän nämä statukseni, tai haluaisinko hänen ylipäätään näkevän mitään - lauantai-iltaisin päivitettyjä statuksiani? Valitsin lähestymistavan, että tiedän perusasiat Facebookista, mutta ei maininnut itse olevani siellä.
Aloinkin miettiä, että Facebook olisi periaatteessa loistava "valvontatyökalu" ainakin juuri pienemmille yrityksille. Minunkin työnantajani on todella mukava, ja varmasti kesätyösuhteen päätyttyä kutsunkin hänet kaverikseni. Mutta haluanko todella, että hän tietää kaiken, mitä puuhailen töiden ulkopuolella? Luultavasti en. Ja haluaisiko hänkään oikeasti tietää lisää minusta, ja pystyisikö hän suhtautumaan kaikkeen "objektiivisesti"?
Muistan lukeneeni eräästä artikkelista kerran, että Facebookin perusteella on jaettu myös potkuja. Toimistotyöntekijä oli jäänyt sairaslomalle niskakipujen takia, mutta pomo yllätti hänet kuitenkin Facebookkaamasta sairasloman aikana. Työntekijä kertoi Facebookanneensa kännykän kautta sängystä... Ja muistaakseni nosti syytteen pomoaan vastaan jonkinlaisesta kyttäyksestä. Monipiippuinen juttu...
Itse en ainakaan sen kummemmin mieti, kun päivitän statuksiani. Heitän sinne vain mitä mieleen tulee, eivätkä ne aina välttämättä ole niin kirjaimellisia... Mutta nyt pitää varmasti alkaa pohtia tarkemmin, kun yhä useampi on rantautunut Facebookiin. Myös isäni on siellä, ja olen kuvitellut, ettei hän siellä käy kuin pari kertaa kuukaudessa... Mutta ilmeisesti hän vieraileekin useammin. Tarvitseekin vastedes olla tarkkana, kun saa varoa jokaista "liikettään". ;)
Taru
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
