En enää ole pysynyt laskuissa mukana montako kirjoitusta olen tänne rustannut, mutta viiminen tulee tässä.
Jälleen yksi loistava esimerkki sosiaalisista medioista yrityksen apukeinona.
Sain tänään tekstiviestin kännykkään jossa kerrottiin että check-in'in voi käydä tekemässä netissä. Menin sähköpostiini jonne linkki oli tullut. Sieltä vaan kävin klikkaamassa nappeja ja tittidii, checkaus oli valmis. Kaiken kukkuraksi sain vielä valita mieluisat paikat lennolle. Mielestäni aivan loistava tapa nopeuttaa toimia lentoketällä!
Tässä kaikki, tämä neiti vaikenee ja lähtee seitsemän tunnin kuluttua kohti Rankan aurinkoa!
-Elina
perjantai 12. kesäkuuta 2009
Historian siipien havinaa
Ensimmäisessä viestissäni tähän blogiin kirjoittelin hiukan sosiaalisten medioiden historiasta - pitkälti myös aikakaudesta ennen koko sosiaalisen median käsitettä.
Nyt palataan takaisin historiaan, mutta hieman eri kontekstissa. Muutama viesti alempana kirjoitin nykyisestä informaatiolähteiden hektisyydestä ja tarttumisesta juuri tähän hetkeen. Keskittyen etenkin näihin pikaviestityyliä suosiviin palveluihin kuten Twitter (tai Qaiku tai Jaiku jne.)
Viestit elävät oman lyhyen hetkensä, jonka jälkeen niistä tulee historiaa - mikä harvoin edes on enää kiinnostavaa sen oman pienen hetkensä jälkeen. Monet ovat varmasti törmänneet esimerkiksi keskustelufoorumeilla ilmiöön, jossa joku saattaa postata vaikkapa linkin johonkin mielenkiintoiseen artikkeliin tai vaikka Youtube-videoon - ja jos kyseinen linkki tai muu informaatio ei olekaan aivan tuoreinta, vaan jotkut ovat sen jo nähneet esimerkiksi viikon tai kaksi aikaisemmin - niin usein foorumeilla nähdään vastausten joukossa sarkastisia tai jopa töykeitä ilmaisuja, joissa todetaan "wanha!".
Linkin tai informaation lähettäjää kohdellaan nöyryyttävästi, jos informaatio ei ole tuoreinta mahdollista, ja jos se on ollut aikaisemmin jo jostain muusta lähteestä löydettävissä. Jos ei ole tarjottavissa tuoreinta ja uusinta mahdollista informaatiota, niin se on alempiarvoista - jopa siinä määrin että siitä kannattaa keskustelufoorumilla vaivautua verbaalisesti toista henkilöä tölvimään.
Nyt tämänkin blogin elinkaaren aikana tänne on kertynyt joukko hyvinkin mielenkiintoisia juttuja, artikkeleita sekä mielipiteitä ja näkökantoja sosiaalisista medioista - ja siitä miten ne vaikuttavat blogin kirjoittajakunnan arkielämään, työelämään ja opiskeluun myös.
Mutta.. mitä näille mielipiteille käy kuukauden kuluttua? Kiinnostaako nämä kirjoitukset oikeasti ketään, ja käykö näitä kukaan enää lukemassa? Siirtyvätkö nämäkin blogikirjoitukset pikavauhtia havisemaan muiden netin historian siipien kanssa harmaaseen massaan, jonka päälle lyödään valtava leima, missä lukee "wanha!"?
On sanottu, että nykyaikana etenkin kaikkien blogien ja sosiaalisten medioiden välityksellä - elämme yhä kiivaammassa mediayhteiskunnassa - ja tuotamme enemmän informaatiota - kirjoitettua ja muuta mediaa - kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa.
Mutta kenellä on aikaa lukea kaikkea tätä informaatiota, ja mikä tämän informaation todellinen merkitys on, jos se on kahden tunnin tai kahden päivän päästä kirjoittamisesta wanhaa?
Nyt palataan takaisin historiaan, mutta hieman eri kontekstissa. Muutama viesti alempana kirjoitin nykyisestä informaatiolähteiden hektisyydestä ja tarttumisesta juuri tähän hetkeen. Keskittyen etenkin näihin pikaviestityyliä suosiviin palveluihin kuten Twitter (tai Qaiku tai Jaiku jne.)
Viestit elävät oman lyhyen hetkensä, jonka jälkeen niistä tulee historiaa - mikä harvoin edes on enää kiinnostavaa sen oman pienen hetkensä jälkeen. Monet ovat varmasti törmänneet esimerkiksi keskustelufoorumeilla ilmiöön, jossa joku saattaa postata vaikkapa linkin johonkin mielenkiintoiseen artikkeliin tai vaikka Youtube-videoon - ja jos kyseinen linkki tai muu informaatio ei olekaan aivan tuoreinta, vaan jotkut ovat sen jo nähneet esimerkiksi viikon tai kaksi aikaisemmin - niin usein foorumeilla nähdään vastausten joukossa sarkastisia tai jopa töykeitä ilmaisuja, joissa todetaan "wanha!".
Linkin tai informaation lähettäjää kohdellaan nöyryyttävästi, jos informaatio ei ole tuoreinta mahdollista, ja jos se on ollut aikaisemmin jo jostain muusta lähteestä löydettävissä. Jos ei ole tarjottavissa tuoreinta ja uusinta mahdollista informaatiota, niin se on alempiarvoista - jopa siinä määrin että siitä kannattaa keskustelufoorumilla vaivautua verbaalisesti toista henkilöä tölvimään.
Nyt tämänkin blogin elinkaaren aikana tänne on kertynyt joukko hyvinkin mielenkiintoisia juttuja, artikkeleita sekä mielipiteitä ja näkökantoja sosiaalisista medioista - ja siitä miten ne vaikuttavat blogin kirjoittajakunnan arkielämään, työelämään ja opiskeluun myös.
Mutta.. mitä näille mielipiteille käy kuukauden kuluttua? Kiinnostaako nämä kirjoitukset oikeasti ketään, ja käykö näitä kukaan enää lukemassa? Siirtyvätkö nämäkin blogikirjoitukset pikavauhtia havisemaan muiden netin historian siipien kanssa harmaaseen massaan, jonka päälle lyödään valtava leima, missä lukee "wanha!"?
On sanottu, että nykyaikana etenkin kaikkien blogien ja sosiaalisten medioiden välityksellä - elämme yhä kiivaammassa mediayhteiskunnassa - ja tuotamme enemmän informaatiota - kirjoitettua ja muuta mediaa - kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa.
Mutta kenellä on aikaa lukea kaikkea tätä informaatiota, ja mikä tämän informaation todellinen merkitys on, jos se on kahden tunnin tai kahden päivän päästä kirjoittamisesta wanhaa?
Facebookin rahoitus
Tämän päivän Kauppalehden uutiskirjeessä oli seuraavanlainen otsikko "Supokin ihmettelee Facebookin rahoitusta", josta päätin miltei siltä istumalta kirjoittaa, lukematta edes juttua ensin.
Olen miettinyt samaa - ja useimmiten mainokset ovat lisäksi melko pieniä ja rupuisia, eivät millään tavalla kiinnostavia. Jutussa todetaan myös, että yleensä nettiyhteisöjä rahoitetaan juuri mainostuloilla.
On kummallista, että Facebook on tosiaan niinkin suosittu kuin on (200 miljoonaa käyttäjää), mutta tekee silti tappiota. Luulisi sen olevan houkutteleva kohde mainostajalle kuin mainostajalle. Olen miettinytkin, miksei Facebookissa näy suurempien yritysten - tai yleensäkään mitään kiinnostavia mainoksia.
Toisinaanhan Facebookissa (ja Facebookissa) liikkuu erilaisia huhuja, että palvelusta tulisi maksullinen. Luulen kyllä, että se karkottaisi suurimman osan käyttäjistä melko nopeasti. Varsinkin sellaiset, jotka eivät palvelua kovin aktiivisesti käytä.
Saa nähdä, mikä Facebookia ja muita yhteisöpalveluja odottaa - tuleeko kaikesta jatkossa maksullista? Vai saadaanko mainostajat kiinnostumaan? Ainakin Irc-Galleriasta mainostajat ovat jo nyt todella kiinnostuneita, ja sivuilla näkyy jos jonkinlaista mainosta ja kampanjaa. Ja niin kauan tämä on ok, kun palvelu säilyy maksuttomana.
Kalinen kummastelee myös sitä, miten Facebookin toiminta rahoitetaan. Kalisen mielestä yhteisösivustolla on liian vähän mainoksia.
Olen miettinyt samaa - ja useimmiten mainokset ovat lisäksi melko pieniä ja rupuisia, eivät millään tavalla kiinnostavia. Jutussa todetaan myös, että yleensä nettiyhteisöjä rahoitetaan juuri mainostuloilla.
Facebook ei ole julkistanut tuloslukujaan, mutta sen uskotaan tekevän selkeää tappiota. Toukokuussa verkkopalvelun perustaja ja toimitusjohtaja Mark Zuckerberg arvioi, että yhtiön kassavirta on positiivinen ensi vuonna.
On kummallista, että Facebook on tosiaan niinkin suosittu kuin on (200 miljoonaa käyttäjää), mutta tekee silti tappiota. Luulisi sen olevan houkutteleva kohde mainostajalle kuin mainostajalle. Olen miettinytkin, miksei Facebookissa näy suurempien yritysten - tai yleensäkään mitään kiinnostavia mainoksia.
Toisinaanhan Facebookissa (ja Facebookissa) liikkuu erilaisia huhuja, että palvelusta tulisi maksullinen. Luulen kyllä, että se karkottaisi suurimman osan käyttäjistä melko nopeasti. Varsinkin sellaiset, jotka eivät palvelua kovin aktiivisesti käytä.
Saa nähdä, mikä Facebookia ja muita yhteisöpalveluja odottaa - tuleeko kaikesta jatkossa maksullista? Vai saadaanko mainostajat kiinnostumaan? Ainakin Irc-Galleriasta mainostajat ovat jo nyt todella kiinnostuneita, ja sivuilla näkyy jos jonkinlaista mainosta ja kampanjaa. Ja niin kauan tämä on ok, kun palvelu säilyy maksuttomana.
Taru
Huvitamme itsemme hengiltä
Itseäni on mietityttänyt näiden uusien ja yhä lyhytsanaisempien sosiaalisten medioiden suosio -vrt. Twitter. Alammeko elää eräänlaista tekstiviestiaikakautta, jolloin asiat tarvitsee saada kerrottua mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman lyhyesti, ja hetken kuluttua uudemmat ja "tärkeämmät" asiat ovat jo pinnalla, eikä niistä "vanhoista" enää kannata edes kiinnostua?
Tuossa pari kirjoitusta sitten mainittiin tästä absurdista ajatuksesta, että sosiaaliset mediat syrjäyttäisivät hakukoneet, kuten Googlen. Kyseessähän on kaksi täysin erilaista palvelua täysin erityyppisiin tarkoituksiin - ja hakukoneilla löytää tehokkaasti tietoja jopa sosiaalisista medioistakin, kuten blogeista, facebookista, twitteristä jne.
Ja suurimmassa osassa sosiaalisia medioita on lisäksi omat sisäänrakennetut hakukoneensa - itseasiassa lähes jokaisella merkittävällä websivulla on jonkinlainen haku, jotta vierailija voi helpommin löytää haluamansa informaation.
Lisäksi tämä "uuden ja tuoreen" tiedon palvonta on mielestäni vaarallista. Mikä on kyseisen tiedon merkitysarvo, jos jo muutaman tunnin saatika muutaman päivän kuluttua kyseinen informaatio on "vanhaa" - ja uudemmat ja paremmat artikkelit ovat sen jo syrjäyttäneet? Tuotammeko informaatiota vain tuottamisen riemusta, mutta sisältö on niin niin köyhää ja turhaa, että informaatiota ei olekaan ajateltu pysyväksi, vaan sillä on merkitystä vain kyseisellä hetkellä, jonka jälkeen sen voi unohtaa?
Twitter edustaa mielestäni lyhyine viesteineen juuri tätä kulttuuria. Viestit tulee ja menee, jonka jälkeen niillä on hyvin pieni merkitys. Miksi siis viestiä lainkaan?
Tämän kirjoituksen otsikkoon viitaten - siis Neil Postmanin 80-luvun mediakriittiseen klassikkoon "Huvitamme itsemme hengiltä" - mielestäni nykypäivänä tarvittaisiin vastaavaa mediakriittistä asennetta sosiaalisia medioita kohtaan.
Tuottaako tällainen tekstiviestikulttuuri, lyhytviestintä, aina ajan hermoilla oleminen, ja turhanpäiväisen informaation tuottaminen mitään kulttuurista lisäarvoa? Mikä sen merkitys on? Haluammeko vain kertoa ja viestiä itsestämme, jotta saamme itsemme näkyville? Onko kyseessä vastaava narsistinen ja egosentrinen visio, mistä Facebookia on kritisoitu myös?
Vai onko kyseessä jo pidempiaikainen kulttuurinen rappio, joka on seurausta Postmanin jo 80-luvulla ennakoimista tapahtumista? Onko viihdekulttuurin ja television merkityksen kasvu - ja myöhemmin internetin ja sosiaalisten medioiden - päivittäisessä elämässämme muuttanut toiminta- ja ajattelutapaamme niin paljon, että kykenemme tuottamaan yhä vähemmän merkittävää informaatiota ja lauseet pitää koittaa tiivistää 160 merkkiin?
Sosiaalisten medioiden merkitys useimpien meidän nykyelämässä on kiistämätön - niitä ilman tultiin kuitenkin hyvin toimeen vielä 10-15 vuotta sitten. Mikä on siis niiden todellinen merkitys?
Amusing Ourselves to Death - Wikipedia
En aio huvittaa itseäni hengiltä - Keskisuomalainen (kolumni)
Facebook aiheuttaa ADHD:tä
Tuossa pari kirjoitusta sitten mainittiin tästä absurdista ajatuksesta, että sosiaaliset mediat syrjäyttäisivät hakukoneet, kuten Googlen. Kyseessähän on kaksi täysin erilaista palvelua täysin erityyppisiin tarkoituksiin - ja hakukoneilla löytää tehokkaasti tietoja jopa sosiaalisista medioistakin, kuten blogeista, facebookista, twitteristä jne.
Ja suurimmassa osassa sosiaalisia medioita on lisäksi omat sisäänrakennetut hakukoneensa - itseasiassa lähes jokaisella merkittävällä websivulla on jonkinlainen haku, jotta vierailija voi helpommin löytää haluamansa informaation.
Lisäksi tämä "uuden ja tuoreen" tiedon palvonta on mielestäni vaarallista. Mikä on kyseisen tiedon merkitysarvo, jos jo muutaman tunnin saatika muutaman päivän kuluttua kyseinen informaatio on "vanhaa" - ja uudemmat ja paremmat artikkelit ovat sen jo syrjäyttäneet? Tuotammeko informaatiota vain tuottamisen riemusta, mutta sisältö on niin niin köyhää ja turhaa, että informaatiota ei olekaan ajateltu pysyväksi, vaan sillä on merkitystä vain kyseisellä hetkellä, jonka jälkeen sen voi unohtaa?
Twitter edustaa mielestäni lyhyine viesteineen juuri tätä kulttuuria. Viestit tulee ja menee, jonka jälkeen niillä on hyvin pieni merkitys. Miksi siis viestiä lainkaan?
Tämän kirjoituksen otsikkoon viitaten - siis Neil Postmanin 80-luvun mediakriittiseen klassikkoon "Huvitamme itsemme hengiltä" - mielestäni nykypäivänä tarvittaisiin vastaavaa mediakriittistä asennetta sosiaalisia medioita kohtaan.
Tuottaako tällainen tekstiviestikulttuuri, lyhytviestintä, aina ajan hermoilla oleminen, ja turhanpäiväisen informaation tuottaminen mitään kulttuurista lisäarvoa? Mikä sen merkitys on? Haluammeko vain kertoa ja viestiä itsestämme, jotta saamme itsemme näkyville? Onko kyseessä vastaava narsistinen ja egosentrinen visio, mistä Facebookia on kritisoitu myös?
Vai onko kyseessä jo pidempiaikainen kulttuurinen rappio, joka on seurausta Postmanin jo 80-luvulla ennakoimista tapahtumista? Onko viihdekulttuurin ja television merkityksen kasvu - ja myöhemmin internetin ja sosiaalisten medioiden - päivittäisessä elämässämme muuttanut toiminta- ja ajattelutapaamme niin paljon, että kykenemme tuottamaan yhä vähemmän merkittävää informaatiota ja lauseet pitää koittaa tiivistää 160 merkkiin?
Sosiaalisten medioiden merkitys useimpien meidän nykyelämässä on kiistämätön - niitä ilman tultiin kuitenkin hyvin toimeen vielä 10-15 vuotta sitten. Mikä on siis niiden todellinen merkitys?
Amusing Ourselves to Death - Wikipedia
En aio huvittaa itseäni hengiltä - Keskisuomalainen (kolumni)
Facebook aiheuttaa ADHD:tä
Eurovaalien blogikäänteitä
Tässä muutama viesti taaksepäin kirjoiteltiin uusien europarlamentaarikkojen blogeista, jotka varmasti kaikki ovat asiallisia informaationlähteitä heidän työstään.
Mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempia käänteitä eurovaaleihin ja blogosfääriin liittyen tarjoaa muutaman kuukauden takainen Jussi Halla-Ahon tapaus. Useimmille tapauksen käänteet ovat varmasti tuttuja, koska niitä käytiin paljon läpi mediassa. Lähinnä Halla-Ahon blogikirjoituksista ja kirjoitusten luonteesta liikkeelle lähtenyt viime vuoden joulukuussa aloitettu rikostutkinta johti maaliskuun lopulla syytteen nostamiseen.
Tästä seurasi se, että Halla-Ahoa ei hyväksytty Perussuomalaisten eurovaalilistalle - hetken ajan hänen kannattajansa ehtivät puuhata jopa itsenäistä valitsijayhdistystä, mutta lopulta Halla-Aho itse ilmoitti luopuvansa ehdokkuudestaan.
Käänteet saattoivat hyvinkin johtaa Timo Soinin ehdokkuuteen, vaikka hän onkin tämän aina julkisuudessa kiistänyt - ja Soinistahan tuli koko valtakunnan ääniharava. Joten mielenkiintoinen asioiden vyyhti on siinä, että voidaanko todeta - että maahanmuuttokriittinen blogi, syytteen nostaminen, Halla-Ahon ehdokkuuden peruuntuminen ja lopulta Soinin nouseminen ehdokkaaksi sai aikaan sen, että Perussuomalaiset Soinin ehdokkuuden avulla saivat todella vankan suosion näissä vaaleissa?
Scripta - Kirjoituksia uppoavasta Lännestä (Jussi Halla-Ahon maahanmuuttokriittinen blogi)
Jussi Halla-Ahon Wikipediasivu
Mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempia käänteitä eurovaaleihin ja blogosfääriin liittyen tarjoaa muutaman kuukauden takainen Jussi Halla-Ahon tapaus. Useimmille tapauksen käänteet ovat varmasti tuttuja, koska niitä käytiin paljon läpi mediassa. Lähinnä Halla-Ahon blogikirjoituksista ja kirjoitusten luonteesta liikkeelle lähtenyt viime vuoden joulukuussa aloitettu rikostutkinta johti maaliskuun lopulla syytteen nostamiseen.
Tästä seurasi se, että Halla-Ahoa ei hyväksytty Perussuomalaisten eurovaalilistalle - hetken ajan hänen kannattajansa ehtivät puuhata jopa itsenäistä valitsijayhdistystä, mutta lopulta Halla-Aho itse ilmoitti luopuvansa ehdokkuudestaan.
Käänteet saattoivat hyvinkin johtaa Timo Soinin ehdokkuuteen, vaikka hän onkin tämän aina julkisuudessa kiistänyt - ja Soinistahan tuli koko valtakunnan ääniharava. Joten mielenkiintoinen asioiden vyyhti on siinä, että voidaanko todeta - että maahanmuuttokriittinen blogi, syytteen nostaminen, Halla-Ahon ehdokkuuden peruuntuminen ja lopulta Soinin nouseminen ehdokkaaksi sai aikaan sen, että Perussuomalaiset Soinin ehdokkuuden avulla saivat todella vankan suosion näissä vaaleissa?
Scripta - Kirjoituksia uppoavasta Lännestä (Jussi Halla-Ahon maahanmuuttokriittinen blogi)
Jussi Halla-Ahon Wikipediasivu
Kolaa ja kannettavia
Mielenkiintoinen tapaus sosiaalisten medioiden joukkovoimasta tuosta muutaman vuoden takaa - siis ennen tätä Facebook-boomia.
Hartwall järjesti loppuvuodesta 2005 kilpailun, jossa pääpalkintona oli Sony Vaio -läppäri. Tietokoneen saisi omakseen syöttämällä nettisivulle koodit tuhannesta Pepsi -etiketistä (koodit sijaitsivat toki etiketin liimapuolella). Hyvin pian kilpailun alkamisen jälkeen alkoi tieto levitä mm. Muropaketti-foorumissa ja IRC-keskusteluissa. Kovinkaan pitkään ei kestänyt, kun yksinkertainen laskutoimitus oli suoritettu - tuhat pulloa Pepsiä (plus pantit) maksaisi tarjouksessa noin 1250 euroa, kun taas ko. kannettavan tietokoneen malli tuohon aikaan oli noin 2000 euron arvoinen.
Muutamat innokkaimmat olivat melko pian suunnittelemassa virvoitusjuoman hankintaurakkaa ja foorumikeskustelun perusteella tietokonetta lähti tavoittelemaan lopulta jopa kymmeniä henkilöitä.
Hyvin pian oli foorumikeskustelussa myös käyty läpi kaikki asiaanliittyvät seikat - limonadiahan ei tarvinnut juoda kilpailun aikana, koska riitti, että pelkät etiketit irroitetaan koodeja varten. Lisäksi keskusteluissa vertailtiin, mistä saa helpoiten ostettua suuria määriä Pepsiä, miten suurta juomapullomäärää on helpoin kuljettaa, miten etiketit liotetaan ja irroitetaan tehokkaimmin - ja jonkun ajan päästä käytiin myös keskustelua siitä, miten etiketitöntä Pepsiä voi jälleenmyydä tehokkaimmin - joka tietysti edelleen alentaisi tietokoneen hintaa.
Loppuvuodesta 2005 - ja alkuvuodesta 2006 syntyikin täysin uusi lieveilmiö, jolloin monissa tuon ajan sosiaalisissa medioissa - kuten foorumeilla ja esim. huutokauppapalveluissa oli tarjolla edulliseen hintaan Pepsiä, joiden pulloista puuttuivat etiketit. Näin oli kilpailun pohjalta syntynyt siis täysin uusi jälleenmyyntitalouden ala.
Hartwallilla ei myöskään oltu ajateltu kilpailun vaikutuksia - suunnittelijat olivat alunalkaen ajatelleet, että "pääpalkinnon voittajiksi ajateltiin koululuokkia, joukkueita tai muita ryhmiä, joille yhteinen tietokone olisi arvokas". Kilpailua laadittaessa ei oltu varmasti ajateltu, kuinka nopeasti tieto tällaisesta mahdollisuudesta voisi levitä sosiaalisissa medioissa, ja kuinka nopeasti joukkovoima näyttäisi kyntensä.
Keskustelusäikeet etenivät nopeaa vauhtia, ja keskusteluihin osallistunut joukko hioi "taktiikkaa" sitä paremmaksi mitä pidemmälle keskustelu foorumilla eteni. Hartwall alkoi myös tietyssä pisteessä yksipuolisesti (ilmeisesti huomattuaan ongelmia kilpailun ideassa) muuttaa kilpailun sääntöjä - ja monet tuskastuneet Pepsin ostajat yrittivätkin olla yhteydessä Hartwallin asiakaspalveluun.
Pienet tiedonrippuset ja sähköpostit, mitä niukkasanaisesta asiakaspalvelusta saatiin - oli lähes välittömästi saatavilla ja luettavissa keskustelufoorumeilta - ja keskustelussa väläyteltiin kuluttajaviraston puuttumista kilpailun sääntöongelmiin jne. Hartwall oli siis saanut aikaan jopa negatiivista julkisuuskuvaa - etenkin siinä vaiheessa kun alkoi käydä ilmi, että kilpailuetiketillä varustetut pullot saattaisivat loppua kesken (ja loppuivatkin) ennen kilpailun määräaikaa.
Moni urakkaan lähtenyt kuitenkin sai kannettavan tietokoneensa - vaikkakin monille saattoi jäädä kilpailun sääntömuutoksista ja Hartwallin käytöksestä melko paha maku suuhun. Toimiko kampanja siis toivotulla tavalla? Limonadia varmasti myytiin hetkellisesti paljon enemmän kuin normaalisti, mutta oliko tämä myyntipiikki kaikkien ongelmien arvoista? Markkinoilla olevat tuhannet pullot etiketitöntä Pepsiä kuitenkin varmasti laskisivat myyntiä myöhemmin.
Kyseessä oli erittäin mielenkiintoinen esimerkki sosiaalisten medioiden joukkovoimasta. Jutun taustoja voi löytää vaikka seuraavista osotteista:
matrixx2.01 - tammikuu 2006
1500 litraa Pepsiä ja Sony Vaio S5
1000 pulloa Pepsiä ja 13,3 Sony vaio? Vol II - MuroBBS
Lista Pepsin Vaion/soittimen lunastaneista - MuroBBS
Hartwall "Pepsi Max Joulun kovimmat lahjat" -kilpailu - Täydellinen epäonnistuminen
Hartwall järjesti loppuvuodesta 2005 kilpailun, jossa pääpalkintona oli Sony Vaio -läppäri. Tietokoneen saisi omakseen syöttämällä nettisivulle koodit tuhannesta Pepsi -etiketistä (koodit sijaitsivat toki etiketin liimapuolella). Hyvin pian kilpailun alkamisen jälkeen alkoi tieto levitä mm. Muropaketti-foorumissa ja IRC-keskusteluissa. Kovinkaan pitkään ei kestänyt, kun yksinkertainen laskutoimitus oli suoritettu - tuhat pulloa Pepsiä (plus pantit) maksaisi tarjouksessa noin 1250 euroa, kun taas ko. kannettavan tietokoneen malli tuohon aikaan oli noin 2000 euron arvoinen.
Muutamat innokkaimmat olivat melko pian suunnittelemassa virvoitusjuoman hankintaurakkaa ja foorumikeskustelun perusteella tietokonetta lähti tavoittelemaan lopulta jopa kymmeniä henkilöitä.
Hyvin pian oli foorumikeskustelussa myös käyty läpi kaikki asiaanliittyvät seikat - limonadiahan ei tarvinnut juoda kilpailun aikana, koska riitti, että pelkät etiketit irroitetaan koodeja varten. Lisäksi keskusteluissa vertailtiin, mistä saa helpoiten ostettua suuria määriä Pepsiä, miten suurta juomapullomäärää on helpoin kuljettaa, miten etiketit liotetaan ja irroitetaan tehokkaimmin - ja jonkun ajan päästä käytiin myös keskustelua siitä, miten etiketitöntä Pepsiä voi jälleenmyydä tehokkaimmin - joka tietysti edelleen alentaisi tietokoneen hintaa.
Loppuvuodesta 2005 - ja alkuvuodesta 2006 syntyikin täysin uusi lieveilmiö, jolloin monissa tuon ajan sosiaalisissa medioissa - kuten foorumeilla ja esim. huutokauppapalveluissa oli tarjolla edulliseen hintaan Pepsiä, joiden pulloista puuttuivat etiketit. Näin oli kilpailun pohjalta syntynyt siis täysin uusi jälleenmyyntitalouden ala.
Hartwallilla ei myöskään oltu ajateltu kilpailun vaikutuksia - suunnittelijat olivat alunalkaen ajatelleet, että "pääpalkinnon voittajiksi ajateltiin koululuokkia, joukkueita tai muita ryhmiä, joille yhteinen tietokone olisi arvokas". Kilpailua laadittaessa ei oltu varmasti ajateltu, kuinka nopeasti tieto tällaisesta mahdollisuudesta voisi levitä sosiaalisissa medioissa, ja kuinka nopeasti joukkovoima näyttäisi kyntensä.
Keskustelusäikeet etenivät nopeaa vauhtia, ja keskusteluihin osallistunut joukko hioi "taktiikkaa" sitä paremmaksi mitä pidemmälle keskustelu foorumilla eteni. Hartwall alkoi myös tietyssä pisteessä yksipuolisesti (ilmeisesti huomattuaan ongelmia kilpailun ideassa) muuttaa kilpailun sääntöjä - ja monet tuskastuneet Pepsin ostajat yrittivätkin olla yhteydessä Hartwallin asiakaspalveluun.
Pienet tiedonrippuset ja sähköpostit, mitä niukkasanaisesta asiakaspalvelusta saatiin - oli lähes välittömästi saatavilla ja luettavissa keskustelufoorumeilta - ja keskustelussa väläyteltiin kuluttajaviraston puuttumista kilpailun sääntöongelmiin jne. Hartwall oli siis saanut aikaan jopa negatiivista julkisuuskuvaa - etenkin siinä vaiheessa kun alkoi käydä ilmi, että kilpailuetiketillä varustetut pullot saattaisivat loppua kesken (ja loppuivatkin) ennen kilpailun määräaikaa.
Moni urakkaan lähtenyt kuitenkin sai kannettavan tietokoneensa - vaikkakin monille saattoi jäädä kilpailun sääntömuutoksista ja Hartwallin käytöksestä melko paha maku suuhun. Toimiko kampanja siis toivotulla tavalla? Limonadia varmasti myytiin hetkellisesti paljon enemmän kuin normaalisti, mutta oliko tämä myyntipiikki kaikkien ongelmien arvoista? Markkinoilla olevat tuhannet pullot etiketitöntä Pepsiä kuitenkin varmasti laskisivat myyntiä myöhemmin.
Kyseessä oli erittäin mielenkiintoinen esimerkki sosiaalisten medioiden joukkovoimasta. Jutun taustoja voi löytää vaikka seuraavista osotteista:
matrixx2.01 - tammikuu 2006
1500 litraa Pepsiä ja Sony Vaio S5
1000 pulloa Pepsiä ja 13,3 Sony vaio? Vol II - MuroBBS
Lista Pepsin Vaion/soittimen lunastaneista - MuroBBS
Hartwall "Pepsi Max Joulun kovimmat lahjat" -kilpailu - Täydellinen epäonnistuminen
torstai 11. kesäkuuta 2009
Opiskelun työvälineet sosiaalisissa medioissa
Loppusuoralla painetaan ja aiheet alkaa käymään vähiin...
Päätin kuitenkin rutistaa yhden kirjoituksen vielä hiukan varjoon jääneestä aiheesta, sosiaaliset mediat oppimisen tukena.
Vaikka Optima saa niskavillat nousemaan pystyyn, ei opiskelusta tulisi mitään ilman sitä. En oikeastaan edes tiedä mikä kyseisessä kanavassa ärsyttää, sen käyttö kuitenkaan kun ei vaikeaa ole. Uskoisin kyseessä olevan ehkä enemmänkin asenneongelma.
Optimalla ei juurikaan muuta käyttöä ole kuin eri kurssien miljoonien töiden palauttaminen. Ehkä alitajunnassa Optima tarkoittaakin juuri kaikkea sitä, mitä edessä häämöttää ja se saa ihon nousemaan kananlihalle, varsinkin, kun itselläni ainakin tehtäviä ei juurikaan ennen deadlinea palauteta! :P
-Elina
Päätin kuitenkin rutistaa yhden kirjoituksen vielä hiukan varjoon jääneestä aiheesta, sosiaaliset mediat oppimisen tukena.
Vaikka Optima saa niskavillat nousemaan pystyyn, ei opiskelusta tulisi mitään ilman sitä. En oikeastaan edes tiedä mikä kyseisessä kanavassa ärsyttää, sen käyttö kuitenkaan kun ei vaikeaa ole. Uskoisin kyseessä olevan ehkä enemmänkin asenneongelma.
Optimalla ei juurikaan muuta käyttöä ole kuin eri kurssien miljoonien töiden palauttaminen. Ehkä alitajunnassa Optima tarkoittaakin juuri kaikkea sitä, mitä edessä häämöttää ja se saa ihon nousemaan kananlihalle, varsinkin, kun itselläni ainakin tehtäviä ei juurikaan ennen deadlinea palauteta! :P
-Elina
Sosiaalinen media korkeakouluopetuksen ja työelämän yhteistyössä
Jatkan hieman aiheesta, josta kirjoitin toissapäivänä, eli koulutuksesta ja sosiaalisista medioista. Löysin mielenkiintoisen raportin Oulun Yliopiston toteuttamasta hankkeesta "Sosiaalinen media korkeakouluopetuksen ja työelämän yhteistyössä". Sen tarkoituksena oli lisätä opiskelijoiden työelämävalmiuksia, löytää uusia tapoja ja ratkaisuja sosiaalisten medioiden käyttöön sekä vahvistaa asiantuntijayhteistyötä työelämän ja korkeakoulujen välillä. Hanke toteutettiin 1.12.2008 - 31.5.2009, eli se on juuri päättynyt.
Hankkeen pohjalta tehdyssä opinnäytetyössä painotetaan työelämän kokemaa muutosta ja sen vaikutusta työntekijöihin kohdistuviin vaatimuksiin. Siinä kerrotaan mm. että sosiaaliset mediat auttavat vastaamaan näihin kasvaneisiin vaatimuksiin, koska niistä on helppo löytää apua kavereilta. Sosiaalisia medioita verrataan yrityksen kahvipöytään, jossa hyvät ajatukset kohtaavat ja asioita saadan vietyä eteenpäin.
Työssä nostetaan myös esille projektimuotoinen oppiminen sosiaalisten medioiden kautta. Yritysmaailmassa tehdään paljon projektimuotoista työtä, joihin sosiaaliset mediat voivat tuoda uusia ulottuvuuksia. Enää koko projektiryhmän ei tarvitse olla fyysisesti samassa paikassa ja näin ollen säästetään aikaa sekä kustannuksia.
Nostin tässä nyt esille vain muutaman kohdan työstä, mutta se on huomattavasti laajempi. Kannatta käydä ainakin vilkaisemassa, se on aika mielenkiintoinen. Tässä vielä linkki melkein valmiiseen työhön.
Hankkeen pohjalta tehdyssä opinnäytetyössä painotetaan työelämän kokemaa muutosta ja sen vaikutusta työntekijöihin kohdistuviin vaatimuksiin. Siinä kerrotaan mm. että sosiaaliset mediat auttavat vastaamaan näihin kasvaneisiin vaatimuksiin, koska niistä on helppo löytää apua kavereilta. Sosiaalisia medioita verrataan yrityksen kahvipöytään, jossa hyvät ajatukset kohtaavat ja asioita saadan vietyä eteenpäin.
Työssä nostetaan myös esille projektimuotoinen oppiminen sosiaalisten medioiden kautta. Yritysmaailmassa tehdään paljon projektimuotoista työtä, joihin sosiaaliset mediat voivat tuoda uusia ulottuvuuksia. Enää koko projektiryhmän ei tarvitse olla fyysisesti samassa paikassa ja näin ollen säästetään aikaa sekä kustannuksia.
Nostin tässä nyt esille vain muutaman kohdan työstä, mutta se on huomattavasti laajempi. Kannatta käydä ainakin vilkaisemassa, se on aika mielenkiintoinen. Tässä vielä linkki melkein valmiiseen työhön.
keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
Uusien EU-edustajien blogit
Mitä mieltä olette uusien europarlamentaarikkojemme blogeista? Osaavatko poliitikot mielestänne hyödyntää sosiaalista mediaa?
Olen käsitellyt aihetta jo aiemminkin, mutta tekstini ovat olleet melko pintaraapaisuja - otetaanpa siis uudestaan näin vaalien jälkeen. Otan tarkasteluuni nyt kolme uutta meppiä satunnaisesti eri puolueista valittuna: Ville Itälä (Kokoomus), Timo Soini (Perussuomalaiset) ja Sari Essayah (Kr. demokraatit).
Ville Itälän nettisivut näyttävät ainakin olevan ajan tasalla: ensimmäisenä osuu silmiin kiitos kaikille äänestäjille. Nettisivuilta löytyy myös melko yllättävä ominaisuus - chat! Etusivulla on myös linkki Ville Itälän Facebook-sivulle. Varsinaista sosiaalisen median hyödyntämistä. Varsinaista blogia en ikävä kyllä löydä, mutta osiosta "julkaistua" löytyy Itälän kirjoituksia ja kolumneja. Tämä annettakoon Itälälle anteeksi - hän on varmasti hyvin kiireinen mies.
Timo Soinin kotisivujen otsikkonakin näyttää "humoristisesti" olevan "Timo Soini - Ploki". Heti etusivulta löytyy blogin tapainen osio - lyhyitä ja ytimekkäitä kirjoituksia melko tiiviillä tahdilla julkaistuna - ainakin Eurovaalien alla. Pidemmälle tarkasteltuna Soini näyttää olleen aktiivinen jo aiemmin: mikä on pelkästään hyvä asia. Tavallaan olen yllättynyt, että Soinikin on bloggaillut näin aktiivisesti. Hatunnosto hänellekin!
Sari Essayahin sivuilta löytyy myös blogi. Blogissa on muutamia kirjoituksia, ikävä kyllä ei yhtään Eurovaalien jälkeiseltä ajalta - lieneekö kiire, vai kenties enää ei ole "tarvetta" bloggailuun, äänestäjät kun on jo voitettu omalle puolelle. ;) Ihan hyviä kirjoituksia tosin Sarillakin! Sivut näyttävät tosin painottuvan lähinnä vaalikampanjointiin, en tiedä, ovatko jopa sitä varten tehty. Myös Essayahin sivuilta löytyy linkki Facebookiin - sosiaalisia medioita on siis ainakin yritetty hyödyntää. Näyttääpä ryhmässä olevan yli 1500 jäsentäkin, eli on siinä myös onnistuttu.
Valitsin mepit tosiaan melko sattumanvaraisesti kaikkien valittujen joukosta. Mielestäni ainakin nämä kolme ovat hoitaneet osuutensa kotiin sosiaalisten medioiden hyödyntämisessä. Siitä tosin en tiedä, kuinka paljon ehdokkailla itsellään on tekemistä esim. Facebook-ryhmien jne. kanssa. Mutta yritys hyvä kymmenen!
Lopuksi voisin vielä kirjoitella omasta henk. kohtaisesta idolistani, jota miltei supermieheksi voisi kutsua... Nimittäin Alex Stubb! Hän matkustaa ympäri maailmaa, tapaa erilaisia ihmisiä joka päivä kaikenlaisissa tilaisuuksissa, luennoi ja rientää palaverista toiseen ja kolmanteen, on hyvä perheenisä ja maratoonari, urheilee aktiivisesti... Ja vielä bloggaa siinä samassa melkein joka päivä! Stubbin blogi on mielenkiintoista luettavaa, vaikka ei politiikasta niin kiinnostunut olisikaan. Sieltä on hyvä myös tehdä pikainen katsaus siihen, mikä juuri nyt on pinnalla ja puhuttaa. Toisinaan ihmettelen, mistä Stubb saa kaiken energiansa! Tässä vielä linkki Stubbin blogiin.
Olen käsitellyt aihetta jo aiemminkin, mutta tekstini ovat olleet melko pintaraapaisuja - otetaanpa siis uudestaan näin vaalien jälkeen. Otan tarkasteluuni nyt kolme uutta meppiä satunnaisesti eri puolueista valittuna: Ville Itälä (Kokoomus), Timo Soini (Perussuomalaiset) ja Sari Essayah (Kr. demokraatit).
Ville Itälän nettisivut näyttävät ainakin olevan ajan tasalla: ensimmäisenä osuu silmiin kiitos kaikille äänestäjille. Nettisivuilta löytyy myös melko yllättävä ominaisuus - chat! Etusivulla on myös linkki Ville Itälän Facebook-sivulle. Varsinaista sosiaalisen median hyödyntämistä. Varsinaista blogia en ikävä kyllä löydä, mutta osiosta "julkaistua" löytyy Itälän kirjoituksia ja kolumneja. Tämä annettakoon Itälälle anteeksi - hän on varmasti hyvin kiireinen mies.
Timo Soinin kotisivujen otsikkonakin näyttää "humoristisesti" olevan "Timo Soini - Ploki". Heti etusivulta löytyy blogin tapainen osio - lyhyitä ja ytimekkäitä kirjoituksia melko tiiviillä tahdilla julkaistuna - ainakin Eurovaalien alla. Pidemmälle tarkasteltuna Soini näyttää olleen aktiivinen jo aiemmin: mikä on pelkästään hyvä asia. Tavallaan olen yllättynyt, että Soinikin on bloggaillut näin aktiivisesti. Hatunnosto hänellekin!
Sari Essayahin sivuilta löytyy myös blogi. Blogissa on muutamia kirjoituksia, ikävä kyllä ei yhtään Eurovaalien jälkeiseltä ajalta - lieneekö kiire, vai kenties enää ei ole "tarvetta" bloggailuun, äänestäjät kun on jo voitettu omalle puolelle. ;) Ihan hyviä kirjoituksia tosin Sarillakin! Sivut näyttävät tosin painottuvan lähinnä vaalikampanjointiin, en tiedä, ovatko jopa sitä varten tehty. Myös Essayahin sivuilta löytyy linkki Facebookiin - sosiaalisia medioita on siis ainakin yritetty hyödyntää. Näyttääpä ryhmässä olevan yli 1500 jäsentäkin, eli on siinä myös onnistuttu.
Valitsin mepit tosiaan melko sattumanvaraisesti kaikkien valittujen joukosta. Mielestäni ainakin nämä kolme ovat hoitaneet osuutensa kotiin sosiaalisten medioiden hyödyntämisessä. Siitä tosin en tiedä, kuinka paljon ehdokkailla itsellään on tekemistä esim. Facebook-ryhmien jne. kanssa. Mutta yritys hyvä kymmenen!
Lopuksi voisin vielä kirjoitella omasta henk. kohtaisesta idolistani, jota miltei supermieheksi voisi kutsua... Nimittäin Alex Stubb! Hän matkustaa ympäri maailmaa, tapaa erilaisia ihmisiä joka päivä kaikenlaisissa tilaisuuksissa, luennoi ja rientää palaverista toiseen ja kolmanteen, on hyvä perheenisä ja maratoonari, urheilee aktiivisesti... Ja vielä bloggaa siinä samassa melkein joka päivä! Stubbin blogi on mielenkiintoista luettavaa, vaikka ei politiikasta niin kiinnostunut olisikaan. Sieltä on hyvä myös tehdä pikainen katsaus siihen, mikä juuri nyt on pinnalla ja puhuttaa. Toisinaan ihmettelen, mistä Stubb saa kaiken energiansa! Tässä vielä linkki Stubbin blogiin.
Taru
Hyvästi Google....?
Löysin parin vuoden takaa mielenkiintoisen artikkelin hakukoneoptimoinnista ja sosiaalisista medioista. Juttu löytyy täältä. Artikkelin kirjoittaja on varma ja vakuuttunut, että hakukoneoptimointi on menneen talven lumia (oli siis jo 2 vuotta sitten) ja sosiaaliset mediat syrjäyttävät sen tiedonvälitys- ja hakukanavina. Hänen mukaansa sosiaalisten medioiden sisätö on tuoreempaa ja ne nostavat uusia juttuja hyvin nopeasti pinnalle, samoin kuin tiputtavat "vanhat" ja turhat jutut myös nopeasti otsikoista.
Ymmärrän hyvin kirjoittajan pointin, mutta siltikin hakukoneoptimointi on mielestäni vielä suuressa roolissa kaksi vuotta tämän tekstin julkaisun jälkeen. Eli homma ei ainakaan ole vielä mennyt siihen suuntaan, mitä kirjoittaja kuvittelee. Saa nähdä miten tulevaisuudessa käy, tuleeko hakukoneoptimointi turhaksi ja ihmiset etsivät tietonsa sosiaalisista medioista hakukoneiden sijaan. Googlella on ainakin niin merkittävä rooli tällä hetkellä, että en usko sen ihan nopeasti tipahtavan pois ihmisten käytöstä. Se on tosin laajentanut toimintaansa pelkästä hakukoneesta kiitettävästi, ehkä johtajat sielläkin päässä ovat havainneet hakukoneiden aikakauden tulevan päätökseen jossain kohtaa.
Ymmärrän hyvin kirjoittajan pointin, mutta siltikin hakukoneoptimointi on mielestäni vielä suuressa roolissa kaksi vuotta tämän tekstin julkaisun jälkeen. Eli homma ei ainakaan ole vielä mennyt siihen suuntaan, mitä kirjoittaja kuvittelee. Saa nähdä miten tulevaisuudessa käy, tuleeko hakukoneoptimointi turhaksi ja ihmiset etsivät tietonsa sosiaalisista medioista hakukoneiden sijaan. Googlella on ainakin niin merkittävä rooli tällä hetkellä, että en usko sen ihan nopeasti tipahtavan pois ihmisten käytöstä. Se on tosin laajentanut toimintaansa pelkästä hakukoneesta kiitettävästi, ehkä johtajat sielläkin päässä ovat havainneet hakukoneiden aikakauden tulevan päätökseen jossain kohtaa.
tiistai 9. kesäkuuta 2009
Sosiaalisten medioiden ylitarjonta
Facebook, Twitter, Irc-Galleria, Messenger, Blogit, MySpace, LinkedIn...
Jos joka päivä haluaisin käydä kaikissa edellä mainitsemissani (ja valinnan varaahan löytyy toki enemmänkin), ei minulla jäisi aikaa mihinkään muuhun. Runsaus tuottaa ainakin itselleni ongelmia: jotkut kaverit ovat Twitterissä, toiset Facebooksissa, eräät vain MySpacessa...
Itselleni luonnollisimmalta tuntuu Facebook. Siellä vierailen monesti päivässä ja sitä kautta minut tavoittaa helpoiten. Samoin kuin "mesen" eli Windows Live Messengerin kautta. Myös Irc-Galleriassa pyrin käymään päivittäin - mutta se ei ole ollenkaan niin varma reitti luokseni kuin kaksi edellä mainitsemaani.
Sitten on Twitter. Palvelu, jota haluaisin käyttää, mutta josta en vain yhä edelleenkään ole ihan perillä. En tajua, mitä niin paljon parempaa siinä muka on kuin Facebookissa. Myös MySpace -tunnukseni on melko turha, käyn siellä n. kerran kuukaudessa... Tosin nyt tutustuttuani muutamaan amerikkalaiseen muusikkoon minun on ehkä pakko alkaa käyttää sitäkin - he kun ovat vain siellä kaikista mainitsemistani. MySpace tuntuu muutenkin olevan juuri musiikin alan harrastajien suosiossa - kenties hyvien artistisivujensa takia.
Kaikki tämä saa pohtimaan, olisko näitä palveluita mitenkään mahdollista yhdistää, ja tuleekohan se tulevaisuudessa tapahtumaan? Tiedän ainakin sen verran, että joitain pikaviestimiä, kuten esim. Messenger ja Icq tms. pystyy jo käyttämään saman sovelluksen avulla. Kätevää! Jos "mesen" ja Skypen saisi jonain päivänä yhdistettyä, riemastuisivat varsinkin vanhemmat sukulaiseni tästä - minutkin tavoittaisi joskus... Tällä hetkellä en jaksa Skypellä turhaan konettani rasittaa vain vastaanottaakseni kerran päivässä puhelun tädiltäni parin kilometrin päästä.
Jos joka päivä haluaisin käydä kaikissa edellä mainitsemissani (ja valinnan varaahan löytyy toki enemmänkin), ei minulla jäisi aikaa mihinkään muuhun. Runsaus tuottaa ainakin itselleni ongelmia: jotkut kaverit ovat Twitterissä, toiset Facebooksissa, eräät vain MySpacessa...
Itselleni luonnollisimmalta tuntuu Facebook. Siellä vierailen monesti päivässä ja sitä kautta minut tavoittaa helpoiten. Samoin kuin "mesen" eli Windows Live Messengerin kautta. Myös Irc-Galleriassa pyrin käymään päivittäin - mutta se ei ole ollenkaan niin varma reitti luokseni kuin kaksi edellä mainitsemaani.
Sitten on Twitter. Palvelu, jota haluaisin käyttää, mutta josta en vain yhä edelleenkään ole ihan perillä. En tajua, mitä niin paljon parempaa siinä muka on kuin Facebookissa. Myös MySpace -tunnukseni on melko turha, käyn siellä n. kerran kuukaudessa... Tosin nyt tutustuttuani muutamaan amerikkalaiseen muusikkoon minun on ehkä pakko alkaa käyttää sitäkin - he kun ovat vain siellä kaikista mainitsemistani. MySpace tuntuu muutenkin olevan juuri musiikin alan harrastajien suosiossa - kenties hyvien artistisivujensa takia.
Kaikki tämä saa pohtimaan, olisko näitä palveluita mitenkään mahdollista yhdistää, ja tuleekohan se tulevaisuudessa tapahtumaan? Tiedän ainakin sen verran, että joitain pikaviestimiä, kuten esim. Messenger ja Icq tms. pystyy jo käyttämään saman sovelluksen avulla. Kätevää! Jos "mesen" ja Skypen saisi jonain päivänä yhdistettyä, riemastuisivat varsinkin vanhemmat sukulaiseni tästä - minutkin tavoittaisi joskus... Tällä hetkellä en jaksa Skypellä turhaan konettani rasittaa vain vastaanottaakseni kerran päivässä puhelun tädiltäni parin kilometrin päästä.
Taru
Musiikillinen sosiaalinen media
Kirjoittelen taas vähän erityyppisestä sosiaalisesta mediasta - Mikseristä.
Aihe tuli mieleeni siitä, kun tänään sain Mikserin käyttäjille suunnatun uutiskirjeen. Tästä päivästä lähtien Mikseriin voivat lisätä musiikkia myös Teoston alaiset yhtyeen. Tässä linkki uutiseen.
Suosittelen Mikseriä lämpimästi kaikille kiinnostuneille, niin muusikoille kuin vain "fanittajillekin". Forumilla on myös hyvä vaihtaa mielipiteitä ja vinkkejä, ja palvelu toimii paitsi musiikin välittäjänä myös oivallisena sosiaalisena mediana.
Mikseri.net on Suomen suurin vapaan musiikin jakeluun erikoistunut sivusto. Artistit voivat lähettää kappaleitaan sivustolle koko maailman kuultavaksi. Rekisteröityneet käyttäjät voivat kommentoida ja arvostella biisejä. Kappaleita kuunnellaan useita miljoonia kertoja kuukaudessa.
Rekisteröityneet käyttäjät muodostavat Mikseri.netin yhteisön, joka voi viestiä mm. forumin ja pikaviestien avulla. Käyttäjillä on mahdollisuus ylläpitää omia kuvagallerioita ja päiväkirjoja. Lisäksi käyttäjät voivat lisätä itsensä suosikkibändiensä faniksi.
Itse en tee musiikkia, mutta pidän Mikseriä silti erittäin hyödyllisenä. Sieltä saa ladattua ilmaiseksi oikein hyvää musiikkia, ja valikoimaa on paljon. Bändien näkökulmasta ajateltuna palvelu on vielä kätevämpi: omaa musiikkiaan saa jakaa ilmaiseksi, ja siitä saa myös rakentavaa palautetta muilta alan harrastajilta ja mahdollisesti jopa ammattilaisilta. Mikserin kautta on myös löydetty nykyään kuuluisia bändejä, kuten esim. Uniklubi ja Chorale.
Aihe tuli mieleeni siitä, kun tänään sain Mikserin käyttäjille suunnatun uutiskirjeen. Tästä päivästä lähtien Mikseriin voivat lisätä musiikkia myös Teoston alaiset yhtyeen. Tässä linkki uutiseen.
Teosto valvoo säveltäjien ja sanoittajien etuja sekä kerää kootusti tekijänoikeusmaksuja teosten kaupallisesta käytöstä. Mikseriin on aiemmin voinut lähettää vain Teosto-vapaata musiikkia.
Suosittelen Mikseriä lämpimästi kaikille kiinnostuneille, niin muusikoille kuin vain "fanittajillekin". Forumilla on myös hyvä vaihtaa mielipiteitä ja vinkkejä, ja palvelu toimii paitsi musiikin välittäjänä myös oivallisena sosiaalisena mediana.
Taru
Sosiaaliset mediat opiskelun tukena
Kirjoitampa nyt sitten toisen tekstin tänään, kun kerran olen jäänyt näissä teksteissä hieman jälkeen. Eli ajattelin hieman ottaa kantaa sosiaalisiin medioihin opiskelun tukena. Tästä aiheestahan on jo kirjoitettu aikaisemminkin, mutta koitan ottaa asiaan hieman eri näkökulman tällä kertaa.
Opiskelijalle sosiaaliset mediat antavat mielestäni enemmän vapautta ja mielekkyyttä opiskeluun. Opiskelija ei ole aikaan tai paikkaan niin vahvasti sidottu, jos kursseja toteutetaan netin ja sosiaalisten medioiden kautta. Luennoilla istumista voidaan vähentää ja opiskelijoiden omaa osallistumista ja vastuuta opiskelusta voidaan lisätä. Näin opiskelun laatukin paranee, ainakin niillä, jotka ovat itse aktiivisia ja kiinnostuneita aiheesta.
Opettajille tämä opiskelumuoto taas tuo hieman lisätyötä. Jos kurssia toteutetaan samalla periaatteella kuin tätä kurssia, on opettajilla suuri työ kirjoitusten valvomisessa ja kommentoinnissa. Tavallisilla kursseilla työmäärä voi jäädä huomattavasti pienemmäksi, varsinkin jos kurssimateriaalit ovat valmiita edellisiltä kursseilta.
Kuitenkin minun mielestäni tällaisia nettiin ja sosiaalisiin medioihin perustuvia kursseja voisi järjestää enemmän. Tämä on kuitenkin nykyaikaa ja yritysmaailmakin pyörii aktiivisesti sosiaalisten medioiden ympärillä, kuten tässä blogissa on todettu monesti. Jollei näihin medioihin pääse sisälle jo opiskeluaikana, voi hyvä työpaikka mennä pahimmassa tapauksessa sivu suun.
Opiskelijalle sosiaaliset mediat antavat mielestäni enemmän vapautta ja mielekkyyttä opiskeluun. Opiskelija ei ole aikaan tai paikkaan niin vahvasti sidottu, jos kursseja toteutetaan netin ja sosiaalisten medioiden kautta. Luennoilla istumista voidaan vähentää ja opiskelijoiden omaa osallistumista ja vastuuta opiskelusta voidaan lisätä. Näin opiskelun laatukin paranee, ainakin niillä, jotka ovat itse aktiivisia ja kiinnostuneita aiheesta.
Opettajille tämä opiskelumuoto taas tuo hieman lisätyötä. Jos kurssia toteutetaan samalla periaatteella kuin tätä kurssia, on opettajilla suuri työ kirjoitusten valvomisessa ja kommentoinnissa. Tavallisilla kursseilla työmäärä voi jäädä huomattavasti pienemmäksi, varsinkin jos kurssimateriaalit ovat valmiita edellisiltä kursseilta.
Kuitenkin minun mielestäni tällaisia nettiin ja sosiaalisiin medioihin perustuvia kursseja voisi järjestää enemmän. Tämä on kuitenkin nykyaikaa ja yritysmaailmakin pyörii aktiivisesti sosiaalisten medioiden ympärillä, kuten tässä blogissa on todettu monesti. Jollei näihin medioihin pääse sisälle jo opiskeluaikana, voi hyvä työpaikka mennä pahimmassa tapauksessa sivu suun.
Europarlamentaarikot sosiaalisissa medioissa
Päätimpä sitten tänään tarttua tuohon Johannan heittämään kysymykseen, eli europarlamentaarikkojen blogeihin ja yleensä heidän tapoihinsa hyödyntää sosiaalisia medioita.
Mepien sivuilta löytyy aika vaihtelevasti linkityksiä erilaisiin sosiaalisiin medioihin. On Twitteriä, Facebookia, YouTubea, löytyy blogeja ja erilaisia tiedoitepalstoja, Ville Itälältä löytyy jopa chatti. Osalla ehdokkaista löytyy lähes kaikki mahdolliset mediat kotisivuiltaan, osalta vain yksi tai muutama.
Tutkiessani hieman syvällisemmin edustajien sivuja ja blogeja huomasin, että suurin osa on kirjoitellut aktiivisesti ja tietysti äänestäjiä kosiskellen. Blogeissa on säilytetty asiatyyli ja esimerkiksi Eija-Riitta Korhola mainitsee rehellisesti blogin alussa, ettei hän aio kirjoittaa blogia niin kuin "Rakasta päiväkirjaa".
Mielestäni mepit kyllä ovat ottaneet sosiaaliset mediat omikseen ja hyödyntävät niitä hyvin. Toisaalta osalla mepeistä sosiaaliset mediat ovat hieman hakusessa, esimerkiksi Anneli Jäätteenmäki ei käytä mitään sosiaalisia medioita. Mitro Repolta taas löytyy ainoastaan vieraskirja kotisivuiltaan. Eli aika vaihtelevaa kuitenkin on tuo medioiden käyttö, mutta suurin osa on päässyt mukaan näihin medioihin.
Mepien sivuilta löytyy aika vaihtelevasti linkityksiä erilaisiin sosiaalisiin medioihin. On Twitteriä, Facebookia, YouTubea, löytyy blogeja ja erilaisia tiedoitepalstoja, Ville Itälältä löytyy jopa chatti. Osalla ehdokkaista löytyy lähes kaikki mahdolliset mediat kotisivuiltaan, osalta vain yksi tai muutama.
Tutkiessani hieman syvällisemmin edustajien sivuja ja blogeja huomasin, että suurin osa on kirjoitellut aktiivisesti ja tietysti äänestäjiä kosiskellen. Blogeissa on säilytetty asiatyyli ja esimerkiksi Eija-Riitta Korhola mainitsee rehellisesti blogin alussa, ettei hän aio kirjoittaa blogia niin kuin "Rakasta päiväkirjaa".
Mielestäni mepit kyllä ovat ottaneet sosiaaliset mediat omikseen ja hyödyntävät niitä hyvin. Toisaalta osalla mepeistä sosiaaliset mediat ovat hieman hakusessa, esimerkiksi Anneli Jäätteenmäki ei käytä mitään sosiaalisia medioita. Mitro Repolta taas löytyy ainoastaan vieraskirja kotisivuiltaan. Eli aika vaihtelevaa kuitenkin on tuo medioiden käyttö, mutta suurin osa on päässyt mukaan näihin medioihin.
Matkahuumaa
Olen lähdössä lauantaina Ranskaan ja olemme poikaystävän kanssa kuumeisesti yrittäneet löytää sopivaa hotellia. Online hotellivaraukset - bookinig.com sivustolla on aivan loistava mahdollisuus lukea muiden kokemuksia tarjolla olevista hotelleista. Asiakasarvion jättävä saa ensin määritellä onko yksin matkustava vai kuuluuko pienten lasten perheeseen ja kaikkea muuta mahdollista siltä väliltä. Sen jälkeen he voivat arvioida aina hotellin kuntoa henkilökunnan ystävällisyyteen asti ja lopuksi kirjoittaa vapaasti hyvistä sekä huonoista puolista.
Kanava on on mielestäni tosi hyvä keksintö, sillä usein hotelliesittelyt ovat suuntaa antavia. Nyt pystymme kuitenkin lukemaan oikeiden asiakkaiden mielipiteitä eri hotelleista ja uskon sen edes jonkin verran helpottavan valintaa 150:n hotellin joukosta. Loistavaa!
-Elina
Kanava on on mielestäni tosi hyvä keksintö, sillä usein hotelliesittelyt ovat suuntaa antavia. Nyt pystymme kuitenkin lukemaan oikeiden asiakkaiden mielipiteitä eri hotelleista ja uskon sen edes jonkin verran helpottavan valintaa 150:n hotellin joukosta. Loistavaa!
-Elina
Uusien EU-edustajien blogit?
Mitä mieltä olette uusien europarlamentaarikkojemme blogeista? Osaavatko poliitikot mielestänne hyödyntää sosiaalista mediaa?
maanantai 8. kesäkuuta 2009
Ketuttaaako?
Nyt olen jäänyt pahasti jälkeen, 2 kirjoitusta puuttuu. Täytyy ottaa loppukiri. Tämä tilanne aiheuttaakin hieman päänvaivaa, voisi jopa sanoa, että ketuttaa kun aika ei riitä blogikirjoitteluun! Tästäpä löytyy loistava aasinsilta päivän aiheeseen, nimittäin työn alla olevaan sivustoon ketuttaa.fi.
Sivuston tarkoituksena on siis antaa ihmisten avautua ongelmistaan. Sinne pääsevät kaikki, ilman rekisteröitymistä, kirjoittamaan kun jonkin nakertaa. Vertaistukea voi saada toisilta käyttäjiltä, sillä tekstejä voi myös kommentoida. Sivuston on siis vielä täysin keskeneräinen, mutta kova koodaus on vauhdissa.
Tämä on mielestäni hauska idea, ihmiset pääsevät purkamaan paineitaan harmittomalla tavalla ja saavat toisilta samassa mielentilassa olevilta vertaistukea. Näin voisi ehkä kuvitella turhan tiuskimisen työkavereille, kotiväelle, tutuille ja tuntemattomille vähentyvän oikeassa elämässä. Toisaalta, sivustolla voi myös ehkä saada aikaan isoja riitojakin. Toivottavasti jälkimmäinen vaihtoehto ei tule totetutumaan.
Mutta eipä siitä sen enempää, tällainen sosiaalinen media esittelyssä tällä kertaa.
Sivuston tarkoituksena on siis antaa ihmisten avautua ongelmistaan. Sinne pääsevät kaikki, ilman rekisteröitymistä, kirjoittamaan kun jonkin nakertaa. Vertaistukea voi saada toisilta käyttäjiltä, sillä tekstejä voi myös kommentoida. Sivuston on siis vielä täysin keskeneräinen, mutta kova koodaus on vauhdissa.
Tämä on mielestäni hauska idea, ihmiset pääsevät purkamaan paineitaan harmittomalla tavalla ja saavat toisilta samassa mielentilassa olevilta vertaistukea. Näin voisi ehkä kuvitella turhan tiuskimisen työkavereille, kotiväelle, tutuille ja tuntemattomille vähentyvän oikeassa elämässä. Toisaalta, sivustolla voi myös ehkä saada aikaan isoja riitojakin. Toivottavasti jälkimmäinen vaihtoehto ei tule totetutumaan.
Mutta eipä siitä sen enempää, tällainen sosiaalinen media esittelyssä tällä kertaa.
Eurovaaliehdokkaita Wikipediassa
Mielenkiintoista kyllä - juuri tässäkin blogissa käytyyn keskusteluun lähdekriittisyyteen ja Wikipediaan liittyen - Turun Sanomat uutisoi viikonloppuna, kuinka eurovaaliehdokkaidenkin tietoja löytyy myös Wikipediasta. (Wikipedia sähköisti eurovaalien kampanjoinnin, TS 7.6.2009)
Artikkelissa sivutaan hyvin pitkälti samoja asioita, mitä tämän blogin artikkeleissa ja keskusteluissa on käyty läpi. Kirjoituksessa mainitaan mm. että tietojen kaunistelu ja muokkaaminen tiettyyn tarkoitukseen suotuisaksi (tämän jutun tapauksessa arvattavastikin luomaan poliitikosta myönteistä mielikuvaa) on Wikipediassa hyvin yleistä.
Lehtiartikkelissa myös esitetään tärkeä näkökanta - onko esimerkiksi eurovaaliehdokkuus riittävä saavutus tekemään henkilöstä niin merkittävän, että hänestä täytyy olla saatavilla oma Wikipedia-sivu? Wikipedia on kuitenkin tietosanakirjaan verrattava lähde - tuskin aikaisemminkaan on tietosanakirjoihin kerätty tietoja vaaliehdokkaista, jotka eivät välttämättä koskaan tulleet edes valituksi.
Wikipedian tiedottaja Timo Jyrinki mainitseekin artikkelissa, että Wikipedia on tietokirjan kaltainen palvelu - eikä sitä ole tarkoitettu mainostamiseen. Tämä tietysti asettaa hyvin kyseenalaiseen valoon monet Wikipedia-artikkelit, alkaen yrityksiä koskevista kuvauksista joissa voidaan yksityiskohtaisesti eritellä jonkin tietyn yrityksen tuotteita - tai tämän lehtijutun tapauksessa eurovaaliehdokkaiden Wikipedia-sivut.
Valvonta toki on hankalaa, etenkin kun kenellä tahansa on mahdollisuus muokata artikkeleiden sisältöä - luultavasti ainoa todella toimiva tapa olisi opetella ja myös opettaa ja tiedottaa ihmisiä suhtautumaan koko Wikipediaan (ja moniin muihin verkkolähteisiin) asiaankuuluvalla lähdekriittisellä suhtautumisella. Kannattaa käydä lukemassa Turun Sanomien artikkeli kyseisestä aiheesta myös.
Artikkelissa sivutaan hyvin pitkälti samoja asioita, mitä tämän blogin artikkeleissa ja keskusteluissa on käyty läpi. Kirjoituksessa mainitaan mm. että tietojen kaunistelu ja muokkaaminen tiettyyn tarkoitukseen suotuisaksi (tämän jutun tapauksessa arvattavastikin luomaan poliitikosta myönteistä mielikuvaa) on Wikipediassa hyvin yleistä.
Lehtiartikkelissa myös esitetään tärkeä näkökanta - onko esimerkiksi eurovaaliehdokkuus riittävä saavutus tekemään henkilöstä niin merkittävän, että hänestä täytyy olla saatavilla oma Wikipedia-sivu? Wikipedia on kuitenkin tietosanakirjaan verrattava lähde - tuskin aikaisemminkaan on tietosanakirjoihin kerätty tietoja vaaliehdokkaista, jotka eivät välttämättä koskaan tulleet edes valituksi.
Wikipedian tiedottaja Timo Jyrinki mainitseekin artikkelissa, että Wikipedia on tietokirjan kaltainen palvelu - eikä sitä ole tarkoitettu mainostamiseen. Tämä tietysti asettaa hyvin kyseenalaiseen valoon monet Wikipedia-artikkelit, alkaen yrityksiä koskevista kuvauksista joissa voidaan yksityiskohtaisesti eritellä jonkin tietyn yrityksen tuotteita - tai tämän lehtijutun tapauksessa eurovaaliehdokkaiden Wikipedia-sivut.
Valvonta toki on hankalaa, etenkin kun kenellä tahansa on mahdollisuus muokata artikkeleiden sisältöä - luultavasti ainoa todella toimiva tapa olisi opetella ja myös opettaa ja tiedottaa ihmisiä suhtautumaan koko Wikipediaan (ja moniin muihin verkkolähteisiin) asiaankuuluvalla lähdekriittisellä suhtautumisella. Kannattaa käydä lukemassa Turun Sanomien artikkeli kyseisestä aiheesta myös.
Chattaily on niiiin kivaa. Työaikana.
Vihdoinkin ollaan töissä saatu käyttöön maksumyöhässä.fi- sivusto, josta jo aikaisemmin kirjoittelinkin.
Sivustolla on siis Live chat- osio, jossa asiakkaat voivat vuodattaa tuntojaan meille. Asiakaspalvelun aukioloaikana (8-20) paikalla on aina pari asiakasneuvojaa, jotka ovat sidottu vain chattailyyn.
Tällä hetkellä chattipäivystäjän rooli on erittäin mukava, sillä chattailijöitä ei vielä paljon ole.
Chatin ohessa pystyy siis loistavasti käyttämään myös muita sosiaalisia medioita, kuten vaikkapa facebookia.
Vielä toistaiseksi chattaily on toiminut hyvin ja mitään häiriötekijää ei ole vastaan tullut. Asiakkaat chatissä ovat hyvin asiallisia, joka on mielestöni aika iso yllätys ottaen huomioon sen, että chattaily voi tapahtua myös anonyymisti.
Uskoisin tämän olevan aivan huippu juttu- edelleen odotan mielenkiinnolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan siinä vaiheessa, kun sivustolla alkaa olemaan näkyvyyttä myös muissa medioissa.
-Elina
Sivustolla on siis Live chat- osio, jossa asiakkaat voivat vuodattaa tuntojaan meille. Asiakaspalvelun aukioloaikana (8-20) paikalla on aina pari asiakasneuvojaa, jotka ovat sidottu vain chattailyyn.
Tällä hetkellä chattipäivystäjän rooli on erittäin mukava, sillä chattailijöitä ei vielä paljon ole.
Chatin ohessa pystyy siis loistavasti käyttämään myös muita sosiaalisia medioita, kuten vaikkapa facebookia.
Vielä toistaiseksi chattaily on toiminut hyvin ja mitään häiriötekijää ei ole vastaan tullut. Asiakkaat chatissä ovat hyvin asiallisia, joka on mielestöni aika iso yllätys ottaen huomioon sen, että chattaily voi tapahtua myös anonyymisti.
Uskoisin tämän olevan aivan huippu juttu- edelleen odotan mielenkiinnolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan siinä vaiheessa, kun sivustolla alkaa olemaan näkyvyyttä myös muissa medioissa.
-Elina
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Blogeja siellä, blogeja täällä...
Muistan, kun ensimmäisen kerran kuulin puhuttavan blogeista. Siitä on jo jokunen vuosi aikaa, muttei kuitenkaan ihan hirveän kauaa. Itse olen bloggaillut aktiivisemmin ja epäaktiivisemmin ehkä viitisen vuotta, ja jäänyt siihen totaalisesti koukkuun. Oma bloggailuni ei tosin ole (ennen tätä, heh) ollut mihinkään teemaan viittaavaa, vaan pelkästään omaksi iloksi kirjoittelua kaikenlaisista asioista. Vuosien kuluessa bloggailu on ilmiönä kasvanut räjähtävästi - tuntuu, että nykyään kaikilla on oma blogi. Niin julkkiksilla kuin "tavallisilla tallaajillakin".
Itse seuraan blogeja hyvin vaihtelevasti. Aina jonkin asian ollessa "pinnalla" seurailen tapahtumaan liittyviä ajankohtaisia blogeja, kuten esimerkiksi kansanedustajien blogeja tai julkisuuden henkilöiden blogeja. Tuntuu tosin, että monet varsinkin Atlantin takana ovat vaihtaneet perinteisen bloggailun Twitteriin.
Eräs seuraamani blogi on Perez Hiltonin blogi. Perez on noussut itsekin julkkikseksi julkkiksia seuraavan bloginsa kautta. En ole sen kiinnostuneempi Seiskalehdistä tai muista tämän tyylisistä juoruportaaleista, mutta Perezin tapa kertoa asiat on mielestäni hauska, ja sivusto hyvää viihdettä. Olen myös usein huomannut, että kun Perez bloggaa jostain, ilmestyy myös suomen iltapäivälehtien sivuille juoru samasta aiheesta - melkein sanasta sanaan suomennettuna. Eikä Pereziä mainita missään... Mutta tämä kertoo jotain ainakin hänen bloginsa ajankohtaisuudesta ja suosiosta.
Olen myös seuraillut blogeja, jotka ovat jossain vaiheessa myöhemmin "nousseet pinnalle", eli tavallaan päässeet julkisuuteen tai laajemman massan seurattavaksi... Ikävä kyllä usein on saanut huomata, että samalla blogien luonnekin muuttuu melkoisesti, ja henkilökohtainen näkökulma ja kosketus jäävät uupumaan. :( Monimutkainen juttu myös kirjottajan kannalta: varmasti hienoa, että oma blogi saavuttaa suuren suosion, mutta samalla saa yhä enemmän varoa, mitä sinne kirjoittaa. Mutta niinhän se on, että miltei jokaisella asialla tässä maailmassa on myös kääntöpuolensa.
Itse seuraan blogeja hyvin vaihtelevasti. Aina jonkin asian ollessa "pinnalla" seurailen tapahtumaan liittyviä ajankohtaisia blogeja, kuten esimerkiksi kansanedustajien blogeja tai julkisuuden henkilöiden blogeja. Tuntuu tosin, että monet varsinkin Atlantin takana ovat vaihtaneet perinteisen bloggailun Twitteriin.
Eräs seuraamani blogi on Perez Hiltonin blogi. Perez on noussut itsekin julkkikseksi julkkiksia seuraavan bloginsa kautta. En ole sen kiinnostuneempi Seiskalehdistä tai muista tämän tyylisistä juoruportaaleista, mutta Perezin tapa kertoa asiat on mielestäni hauska, ja sivusto hyvää viihdettä. Olen myös usein huomannut, että kun Perez bloggaa jostain, ilmestyy myös suomen iltapäivälehtien sivuille juoru samasta aiheesta - melkein sanasta sanaan suomennettuna. Eikä Pereziä mainita missään... Mutta tämä kertoo jotain ainakin hänen bloginsa ajankohtaisuudesta ja suosiosta.
Olen myös seuraillut blogeja, jotka ovat jossain vaiheessa myöhemmin "nousseet pinnalle", eli tavallaan päässeet julkisuuteen tai laajemman massan seurattavaksi... Ikävä kyllä usein on saanut huomata, että samalla blogien luonnekin muuttuu melkoisesti, ja henkilökohtainen näkökulma ja kosketus jäävät uupumaan. :( Monimutkainen juttu myös kirjottajan kannalta: varmasti hienoa, että oma blogi saavuttaa suuren suosion, mutta samalla saa yhä enemmän varoa, mitä sinne kirjoittaa. Mutta niinhän se on, että miltei jokaisella asialla tässä maailmassa on myös kääntöpuolensa.
Taru
Vähän tuntemattomampi sos. media: Street teamit
Kirjoittelen taas viikonloppuna, koska viikko oli jälleen kerran erittäin kiireinen. :( Toivottavasti näitä kirjoituksia kertyy tarpeeksi, yritys on ainakin kova. Aika on vaan melko paha vihollinen... Mutta nyt kova loppukiri päälle!
Ajattelin kirjoittaa sellaisista sosiaalisista medioista kuin street team. En tiedä, kuinka monelle sana on tuttu, joten hain selityksen vanhasta kunnon Wikipediasta:
Itselläni kävi melkoinen tuuri juuri tällä viikolla: olin ilmottautunut flyerin jakajaksi, mutta bändin flyerit eivät koskaan saapuneet Suomeen - näin ollen voittaja arvottiin vapaaehtoisiksi ilmottautuneiden joukosta, ja arpa osui minuun! Ja voittona ei tällä kertaa ollut mikään kälyinen t-paita, vaan tapaaminen Duff McKagan's Loaded -bändin kanssa Sauna Open Air -festareilla! :) Voin kertoa, että oli enemmän kuin mahtavaa tällaiselle vanhalle Guns N' Roses -fanille.
Paitsi promootioportaana, street teamit toimivat myös tavallaan faneja yhdistävänä tekijänä. Niiden nettisivuilla on yleensä myös forum tai muu ajatuksenvaihtopaikka. Street teamit myös tuovat fanit lähemmäs bändiä, kuten sain itsekin perjantaina kirjaimellisesti kokea... :)
Ajattelin kirjoittaa sellaisista sosiaalisista medioista kuin street team. En tiedä, kuinka monelle sana on tuttu, joten hain selityksen vanhasta kunnon Wikipediasta:
"A Street team is a term used in marketing to describe a group of people who 'hit the streets' promoting an event or a product."Street teamin toiminnan organisointi tapahtuu usein internetissä. Kuulun itse muutaman bändin street teamiin, ja ainakin meillä tehtäviä annetaan "taskeina", eli sivuille ilmestyy tietyin väliajoin toimenpiteitä, joita tulee omien mahdollisuuksien mukaan suorittaa, esim. flyerien jakoa tms. Sitten tehtävän suoritettuaan laitetaan nettiin kenties kuvin varusteltu raportti tapahtuneesta. Aktiivisimmat tiimiläiset palkitaan yleensä esim. tuotepalkinnoin tai keikkalipuin.
Itselläni kävi melkoinen tuuri juuri tällä viikolla: olin ilmottautunut flyerin jakajaksi, mutta bändin flyerit eivät koskaan saapuneet Suomeen - näin ollen voittaja arvottiin vapaaehtoisiksi ilmottautuneiden joukosta, ja arpa osui minuun! Ja voittona ei tällä kertaa ollut mikään kälyinen t-paita, vaan tapaaminen Duff McKagan's Loaded -bändin kanssa Sauna Open Air -festareilla! :) Voin kertoa, että oli enemmän kuin mahtavaa tällaiselle vanhalle Guns N' Roses -fanille.
Paitsi promootioportaana, street teamit toimivat myös tavallaan faneja yhdistävänä tekijänä. Niiden nettisivuilla on yleensä myös forum tai muu ajatuksenvaihtopaikka. Street teamit myös tuovat fanit lähemmäs bändiä, kuten sain itsekin perjantaina kirjaimellisesti kokea... :)
Taru
perjantai 5. kesäkuuta 2009
Osallistumistaloudesta vielä
Mikäli osallistumistalous kiinnostaa, on Tieke (Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry) julkaissut erittäin tasokkaan ja kattavan johdanto-oppaan internetin uusista taloudellisista toimintaympäristöistä. Oppaan kirjoittaja on verkkotutkija Kari A. Hintikka, ja kirjasessa käsitellään kattavasti aiheita sisältäen mm. informaatiota avoimen lähdekoodin ohjelmistoista ja niiden vaikutuksista ohjelmistobusinekseen, tietoa crowdsourcingista eli joukouttamisesta - ja viimeiseksi kokonainen luku on pyhitetty virtuaalisten maailmojen ympärillä tai sisällä toimiville talousilmiöille.
Yksinään virtuaalisiin maailmoihin liittyvän talouden arvioidaan olevan suuruusluokaltaan jopa 3 - 28 miljardia US dollaria (arvion haarukka lienee näin suuri, koska kukaan ei tarkalleen tiedä kokonaismäärää, mutta puhutaan kuitenkin miljardeista), joten ilmiö on taloudellisesti hyvin merkittävä.
Oppaaseen kannattaa ehdottomasti tutustua, ja se on luettavissa seuraavasta osoitteesta: http://www.tieke.fi/julkaisut/tieken_julkaisusarja/osa_32/
Yksinään virtuaalisiin maailmoihin liittyvän talouden arvioidaan olevan suuruusluokaltaan jopa 3 - 28 miljardia US dollaria (arvion haarukka lienee näin suuri, koska kukaan ei tarkalleen tiedä kokonaismäärää, mutta puhutaan kuitenkin miljardeista), joten ilmiö on taloudellisesti hyvin merkittävä.
Oppaaseen kannattaa ehdottomasti tutustua, ja se on luettavissa seuraavasta osoitteesta: http://www.tieke.fi/julkaisut/tieken_julkaisusarja/osa_32/
Facebook ja työnantajat
Työskentelen melko pienessä yrityksessä, jossa olen päivittäin tekemisissä paljon myös itse työnantajani kanssa. Eilen hän alkoi kysellä minulta Facebookista, ja mietin hetken, minkälaisen lähestymistavan valitsen...
Miksikö? Siksi, että pohdin, haluaisinko todella olla työnantajani ystävä Facebookissa? Muistan itsekin joskus heittäneeni Facebookiin sarkastisen "lähtee iloisena töihin 8 tunniksi"-statuksen. Haluaisinko työnantajani näkevän nämä statukseni, tai haluaisinko hänen ylipäätään näkevän mitään - lauantai-iltaisin päivitettyjä statuksiani? Valitsin lähestymistavan, että tiedän perusasiat Facebookista, mutta ei maininnut itse olevani siellä.
Aloinkin miettiä, että Facebook olisi periaatteessa loistava "valvontatyökalu" ainakin juuri pienemmille yrityksille. Minunkin työnantajani on todella mukava, ja varmasti kesätyösuhteen päätyttyä kutsunkin hänet kaverikseni. Mutta haluanko todella, että hän tietää kaiken, mitä puuhailen töiden ulkopuolella? Luultavasti en. Ja haluaisiko hänkään oikeasti tietää lisää minusta, ja pystyisikö hän suhtautumaan kaikkeen "objektiivisesti"?
Muistan lukeneeni eräästä artikkelista kerran, että Facebookin perusteella on jaettu myös potkuja. Toimistotyöntekijä oli jäänyt sairaslomalle niskakipujen takia, mutta pomo yllätti hänet kuitenkin Facebookkaamasta sairasloman aikana. Työntekijä kertoi Facebookanneensa kännykän kautta sängystä... Ja muistaakseni nosti syytteen pomoaan vastaan jonkinlaisesta kyttäyksestä. Monipiippuinen juttu...
Itse en ainakaan sen kummemmin mieti, kun päivitän statuksiani. Heitän sinne vain mitä mieleen tulee, eivätkä ne aina välttämättä ole niin kirjaimellisia... Mutta nyt pitää varmasti alkaa pohtia tarkemmin, kun yhä useampi on rantautunut Facebookiin. Myös isäni on siellä, ja olen kuvitellut, ettei hän siellä käy kuin pari kertaa kuukaudessa... Mutta ilmeisesti hän vieraileekin useammin. Tarvitseekin vastedes olla tarkkana, kun saa varoa jokaista "liikettään". ;)
Miksikö? Siksi, että pohdin, haluaisinko todella olla työnantajani ystävä Facebookissa? Muistan itsekin joskus heittäneeni Facebookiin sarkastisen "lähtee iloisena töihin 8 tunniksi"-statuksen. Haluaisinko työnantajani näkevän nämä statukseni, tai haluaisinko hänen ylipäätään näkevän mitään - lauantai-iltaisin päivitettyjä statuksiani? Valitsin lähestymistavan, että tiedän perusasiat Facebookista, mutta ei maininnut itse olevani siellä.
Aloinkin miettiä, että Facebook olisi periaatteessa loistava "valvontatyökalu" ainakin juuri pienemmille yrityksille. Minunkin työnantajani on todella mukava, ja varmasti kesätyösuhteen päätyttyä kutsunkin hänet kaverikseni. Mutta haluanko todella, että hän tietää kaiken, mitä puuhailen töiden ulkopuolella? Luultavasti en. Ja haluaisiko hänkään oikeasti tietää lisää minusta, ja pystyisikö hän suhtautumaan kaikkeen "objektiivisesti"?
Muistan lukeneeni eräästä artikkelista kerran, että Facebookin perusteella on jaettu myös potkuja. Toimistotyöntekijä oli jäänyt sairaslomalle niskakipujen takia, mutta pomo yllätti hänet kuitenkin Facebookkaamasta sairasloman aikana. Työntekijä kertoi Facebookanneensa kännykän kautta sängystä... Ja muistaakseni nosti syytteen pomoaan vastaan jonkinlaisesta kyttäyksestä. Monipiippuinen juttu...
Itse en ainakaan sen kummemmin mieti, kun päivitän statuksiani. Heitän sinne vain mitä mieleen tulee, eivätkä ne aina välttämättä ole niin kirjaimellisia... Mutta nyt pitää varmasti alkaa pohtia tarkemmin, kun yhä useampi on rantautunut Facebookiin. Myös isäni on siellä, ja olen kuvitellut, ettei hän siellä käy kuin pari kertaa kuukaudessa... Mutta ilmeisesti hän vieraileekin useammin. Tarvitseekin vastedes olla tarkkana, kun saa varoa jokaista "liikettään". ;)
Taru
torstai 4. kesäkuuta 2009
Sosiaaliset mediat yrittäjien apuna
Olin tänään huoltamassa kynsiä ja tuli kynsitaiteilijan kanssa puhetta sosiaalisista medioista. Yhdessä pohdimme esimerkiksi facebookin pysyvyyttä, josta myös Päivi heitti kysymksen ilmaan.
Jännä oli kuitenkin huomata, että facebook on pelastanut myös yrittäjien päiviä. Kynsitehtailija kertoi miten oli saanut nykyisen tilansa Sibeliuksenkadulta facebookin kautta, kun Drag Queen Jarkko Valtee oli etsinyt julkisesti kanssavuokralaista suureen liiketilaan.
Toinen tarina facebookista liittyi asiakkaaseen, jonka aikaa piti muuttaa, mutta puhelinnumeroa ei ollut saatavilla. Asiakas kuitenkin löytyi naamakirjasta ja uusi aika saatiin sovittua.
On se facebook vaan niin kätevä.
-Elina
Jännä oli kuitenkin huomata, että facebook on pelastanut myös yrittäjien päiviä. Kynsitehtailija kertoi miten oli saanut nykyisen tilansa Sibeliuksenkadulta facebookin kautta, kun Drag Queen Jarkko Valtee oli etsinyt julkisesti kanssavuokralaista suureen liiketilaan.
Toinen tarina facebookista liittyi asiakkaaseen, jonka aikaa piti muuttaa, mutta puhelinnumeroa ei ollut saatavilla. Asiakas kuitenkin löytyi naamakirjasta ja uusi aika saatiin sovittua.
On se facebook vaan niin kätevä.
-Elina
Twitter - silta maan ja Taivaan välillä
Uskonto, tuo kansojen oopiumi, on vihdoin löytänyt tiensä myös sosiaalisiin medioihin. Halleluuja.
Raamattu on saatu lyhennettyä saksaksi Twitter-muotoon. Saksan evankelinen kirkko on ilmoittanut tempauksensa onnistumisesta, ja sen tuloksen julkaisemisesta kirjana ensi syksynä Franfurtin kirjamessuilla. Lue lisää...
Raamattu on saatu lyhennettyä saksaksi Twitter-muotoon. Saksan evankelinen kirkko on ilmoittanut tempauksensa onnistumisesta, ja sen tuloksen julkaisemisesta kirjana ensi syksynä Franfurtin kirjamessuilla. Lue lisää...
Se lähdekritiikki...
Jos nyt sitten kirjoittaisin vaihteeksi Wikipediasta. Kaikkihan varmaan tietävät paikan idean, eli kyse on tietosanakirjasta, johon rekisteröityneet käyttäjät tuottavat sisältöä. Muut käyttäjät voivat muokata toisten tekemiä kirjoituksia ja pyytää niihin korjauksia tai jopa pyytää niitä poistettaviksi, jos ne ovat liian virheellisiä.
No, itse asiaan. Nykyäänhän Wikipediasta löytyy elämäkertoja eri henkilöistä, esim. poliitikoista ja muista julkisuuden henkilöistä. Viime aikojen ongelmaksi on noussut näiden poliitikkojen (ainakin amerikkalaisten) tapa muokata omia elämäkertojaan itselleen edullisemmiksi. Artikkeleista on poistettu joitain henkilölle epäedullisia seikkoja ja asioita on kaunisteltu. Esimerkiksi eräs yhdysvaltalainen poliitikko oli poistanut elämäkerrastaan tiedon, että hän oli aiemmin myötäillyt ex-presidentti Bushin linjauksia.
Joidenkin poliitikkojen, kuten esimerkiksi George W. Bushista kertova sivu on lukittu, niin että vain Wikipedian ylläpito pääsee muokkaamaan sivua. Viranomaiset, Bushin kannattajat ja vastustajat ovat käyneet niin ahkerasti muokkaamassa sivua, että tämän todettiin olevan ainoa vaihtoehto saada sivun sisältö pysymään edes jotenkin järkevänä.
Tämä onkin ilmiö, mitä en ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi ollenkaan. Wikipediahan on loistavan lähde erilaisiin asioihin, mutta sen kanssa täytyy todellakin pitää mielessä tietty kritiikki. Täytyy ottaa huomioon, että kaikki pääsevät muokkaamaan juttuja ja eri muokkaajilla saattaa olla täysin eri näkemyksiä asioista. Vielä tarkempi täytyy olla juuri näitä elämäkertoja tutkiessa, kun kyseiset henkilöt itsekin pääsevät niitä muokkaamaan. Ylipäätään lähdekritiikki täytyy pitää internetissä korkealla.
Osallistumistalouden huumaa
Nyt taantuma-aikana ei niin kauheasti hehkutella taloushuumalla, mutta ei ole pitkääkään aikaa kun vielä puhuttiin suureen ääneen uudesta talouden murroksesta, eli osallistumistaloudesta. Vastaavaa edellistä suurta "mullistusta" voitaneen kai pitää 1990- ja 2000-luvun taitteen verkkobusinekseen keskittyneiden yritysten nousuna, jota myöhemmin IT-kuplaksi myös kutsuttiin.
Tosin osallistumistaloudessa on joitakin elementtejä, jotka tekee siitä huomattavasti merkittävämmän asian suuren yleisön kannalta kuin IT-kuplan aikaiset katteettomat lupaukset tulevaisuuden verkkopalveluista, mitä ei koskaan kehitetty myyntipuheita pidemmälle.
Mitä on siis tämä osallistumistalous?
Parhaana esimerkkinä voidaan pitää vaikkapa Wikipediaa - jonka varmasti lähes kaikki nykyään tuntevat. Wikipedian kantavana perusideanahan on, että jokainen voi halutessaan ryhtyä kirjoittamaan informaatiota haluamastaan aiheesta, joko aloittamalla täysin uuden artikkelin tai täydentämällä aikaisempia. Kyseessä on siis valtava tietosanakirjaprojekti, jonka kaikki materiaali on vapaaehtoisten osallistujien luomaa, josta juontaa juurensa ko. osallistumistalous -termi.
Wikipedia on hyvä esimerkki myös sen vuoksi, että sen suosion räjähdysmäinen kasvu on romahduttanut perinteisten tietosanakirjojen markkinat. Vielä 1990-luvulla puhuttiin tulevaisuuden tietosanakirjana CD-ROM -levylle tallennettuja perinteisten tietosanakirjakustantajien digitaalipainoksia, jotka saattoivat sisältää pienen määrän multimediaa myös useimmiten äänten ja lyhyiden videoleikkeiden muodossa (yhdelle CD-levyllehän ei kovinkaan paljon videota mahdu). Tähän kehitykseen lähtivät mukaan myös tietotekniikkapainotteisempia yrityksiä, kuten esimerkiksi Microsoft Encarta-tuotteellaan.
Tällöin ihasteltiin sitä, kuinka valtava määrä informaatiota yhdelle CD-levylle voidaan tallentaa ja koko tietosanakirjasarjan tekstisisältö on kuljetettavissa mukana yhdellä pienellä levyllä. Näihin ensyklopediatuotteisiin tuli tietysti päivityksiä joka vuosi, ja jos halusi pysyä kehityksen kirkkaimmassa kärjessä, oli ostettava joka vuosi uusi CD-ROM.
Tuohon aikaan ei varmasti kukaan osannut aavistaakaan millaisen valtavan muutoksen saattaisi verkon yleistyminen tuoda - ehkä parhaimmissakin ajatuksissa kaavailtiin verkkopohjaista tietosanakirjaa, jota voisi perinteiset kustannusyhtiöt tai vaikka esimerkkimme Microsoft hallinnoida, ja jota voisi yleisö ehkä käyttää maksullisella lisenssillä tai mahdollisesti palvelu olisi mainosrahotteinen.
Mutta - avoimen lähdekoodin ideologiaan vahvasti perustuva ajatus vapaaehtoisesta "osallistumisesta" pääsikin yllättämään kaikki. Muutamassa vuodessa syntyi pienestä kokeilusta Wikipedia, jonka sisältö tänäpäivänä on vähintäänkin massiivinen. Kukaan ei varmasti enää ota vakavissaan tietosanakirja- CD-ROM tai -DVD -julkaisuja - ainakaan normaalien kuluttajien arkikäyttöön - eikä varmasti kukaan olisi halukas tai valmis maksamaan saadakseen selailla vaikkapa jonkin kustannusyhtiön tietosanakirjaa verkossa.
Wikipedia on todella osoittanut kuinka massiivinen vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuva hanke voi täysin murskata perinteisen asetelman ja romahduttaa ja muuttaa tietyn talouden sektorin, niinkuin tässä on tietosanakirjamyynnille käynyt.
Mutta ... niinkuin sanonta kuuluu, niin ilmaista lounasta ei ole, ja Wikipediassa on muutakin kuin pelkkää hyvää.
Aiemmassa kirjoituksessa tässä blogissa peräänkuulutettiin lähdekritiikkiä. On pelottavaa kuinka suuri osa ihmisistä suhtautuu Wikipediassa julkaistuun tietoon puolueettomana ja objektiivisena faktatietona. Wikipedia mielletään yhtä neutraaliksi ja luotettavaksi lähteeksi kuin perinteiset tietosanakirjatkin.
Vielä pelottavampaa on, että esimerkiksi koulutöissä ja raporteissa voidaan lähteenä viitata Wikipediaan, ja että opiskelijat täysin ilman lähdekritiikkiä käyttävät Wikipedian informaatiota mahdollisesti myös oppimateriaalina (tämä on korostunut esimerkiksi AMK:n PBL-opinnoissa, joissa suuri osa tiedonhankinnasta jätetään opiskelijoiden harteille ja omalle vastuulle).
Wikipedian tieto on juuri niin puolueetonta ja tosiseikkoihin perustuvaa kuin kyseisen artikkelin kirjoittaja on sen halunnut olevan. Monissa tieteellisissä artikkeleissa saattaa hyvinkin olla asiavirheitä. Vielä useammat ei-tieteelliset artikkelit saattavat olla hyvinkin värittyneitä kirjoittajansa subjektiivisen mielipiteen mukaan - ja vaikka artikkeleita onkin mahdollista muiden korjailla, niin näin ei suinkaan aina tapahdu.
Lisäksi kokonaan oma ilmiönsä Wikipediassa on esimerkiksi yritysten itsestään ja tuotteistaan lisäämä informaatio, jolloin Wikipediaa on tarkoitus käyttää markkinointitarkoituksissa. Tällöin saatetaan yrityksesta kirjoitettuja negatiivisia kommentteja aktiivisesti käydä muokkamassa tai kokonaan poistamassa Wikipediasta, ja myös positiivisia kommentteja yrityksestä tai tuotteista voidaan aktiivisesti yrityksen tiedottajien toimesta käydä Wikipediaan lisäilemässä.
Kun hyvin tiedetään että joillakin akateemisilla tieteenaloillakin on tutkijoiden välillä tietynlaista kilpailumieltä, ja eri näkökantoja esittävät tutkijat saattavat olla hyvinkin eri mieltä keskenään, niin millä voidaan taata, että Wikipediassa esitetty informaatio jonkin tieteellisen artikkelin osalta on objektiivista, jos kyseisenkaltaisista tutkijaryhmistä joku aktiivisesti haluaa vaikkapa manipuloida Wikipedian artikkelia heidän tutkimuksensa kannalta suotuisaan suuntaan?
Onko oikein, että opiskelijat voivat käyttää tällaista vapaaehtoiseen tiedon syöttämiseen ja muokkaamiseen perustuvaa valtavaa kontrolloimatonta järjestelmää yhtenä tärkeimmistä lähteistään tiedonhankinnassa opintojen aikana, ja perinteiset oppikirjat alkavat olla yhä useammin harvinaisuus?
Ja onko se oikein, että koulu jättää esimerkiksi PBL-opintojen muodossa niin suuren osan tiedonhankinnasta opiskelijoiden itsensä vastuulle, vaikka informaation taso esimerkiksi Wikipediassa tai muissa vastaavissa osallistumistalouden nettilähteissä saattaa olla hyvinkin vaihtelevaa?
Osallistumistaloudella on siis paljon hyviä puolia, mutta ei pidä unohtaa myös negatiivisia puolia. Usein mietitään että "nykyään on niin helppoa kun Googlesta ja Wikipediasta löytää kaiken", mutta helppoa on usein saada vain pintapuolista ja joskus jopa väärää tietoa.
Tosin osallistumistaloudessa on joitakin elementtejä, jotka tekee siitä huomattavasti merkittävämmän asian suuren yleisön kannalta kuin IT-kuplan aikaiset katteettomat lupaukset tulevaisuuden verkkopalveluista, mitä ei koskaan kehitetty myyntipuheita pidemmälle.
Mitä on siis tämä osallistumistalous?
Parhaana esimerkkinä voidaan pitää vaikkapa Wikipediaa - jonka varmasti lähes kaikki nykyään tuntevat. Wikipedian kantavana perusideanahan on, että jokainen voi halutessaan ryhtyä kirjoittamaan informaatiota haluamastaan aiheesta, joko aloittamalla täysin uuden artikkelin tai täydentämällä aikaisempia. Kyseessä on siis valtava tietosanakirjaprojekti, jonka kaikki materiaali on vapaaehtoisten osallistujien luomaa, josta juontaa juurensa ko. osallistumistalous -termi.
Wikipedia on hyvä esimerkki myös sen vuoksi, että sen suosion räjähdysmäinen kasvu on romahduttanut perinteisten tietosanakirjojen markkinat. Vielä 1990-luvulla puhuttiin tulevaisuuden tietosanakirjana CD-ROM -levylle tallennettuja perinteisten tietosanakirjakustantajien digitaalipainoksia, jotka saattoivat sisältää pienen määrän multimediaa myös useimmiten äänten ja lyhyiden videoleikkeiden muodossa (yhdelle CD-levyllehän ei kovinkaan paljon videota mahdu). Tähän kehitykseen lähtivät mukaan myös tietotekniikkapainotteisempia yrityksiä, kuten esimerkiksi Microsoft Encarta-tuotteellaan.
Tällöin ihasteltiin sitä, kuinka valtava määrä informaatiota yhdelle CD-levylle voidaan tallentaa ja koko tietosanakirjasarjan tekstisisältö on kuljetettavissa mukana yhdellä pienellä levyllä. Näihin ensyklopediatuotteisiin tuli tietysti päivityksiä joka vuosi, ja jos halusi pysyä kehityksen kirkkaimmassa kärjessä, oli ostettava joka vuosi uusi CD-ROM.
Tuohon aikaan ei varmasti kukaan osannut aavistaakaan millaisen valtavan muutoksen saattaisi verkon yleistyminen tuoda - ehkä parhaimmissakin ajatuksissa kaavailtiin verkkopohjaista tietosanakirjaa, jota voisi perinteiset kustannusyhtiöt tai vaikka esimerkkimme Microsoft hallinnoida, ja jota voisi yleisö ehkä käyttää maksullisella lisenssillä tai mahdollisesti palvelu olisi mainosrahotteinen.
Mutta - avoimen lähdekoodin ideologiaan vahvasti perustuva ajatus vapaaehtoisesta "osallistumisesta" pääsikin yllättämään kaikki. Muutamassa vuodessa syntyi pienestä kokeilusta Wikipedia, jonka sisältö tänäpäivänä on vähintäänkin massiivinen. Kukaan ei varmasti enää ota vakavissaan tietosanakirja- CD-ROM tai -DVD -julkaisuja - ainakaan normaalien kuluttajien arkikäyttöön - eikä varmasti kukaan olisi halukas tai valmis maksamaan saadakseen selailla vaikkapa jonkin kustannusyhtiön tietosanakirjaa verkossa.
Wikipedia on todella osoittanut kuinka massiivinen vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuva hanke voi täysin murskata perinteisen asetelman ja romahduttaa ja muuttaa tietyn talouden sektorin, niinkuin tässä on tietosanakirjamyynnille käynyt.
Mutta ... niinkuin sanonta kuuluu, niin ilmaista lounasta ei ole, ja Wikipediassa on muutakin kuin pelkkää hyvää.
Aiemmassa kirjoituksessa tässä blogissa peräänkuulutettiin lähdekritiikkiä. On pelottavaa kuinka suuri osa ihmisistä suhtautuu Wikipediassa julkaistuun tietoon puolueettomana ja objektiivisena faktatietona. Wikipedia mielletään yhtä neutraaliksi ja luotettavaksi lähteeksi kuin perinteiset tietosanakirjatkin.
Vielä pelottavampaa on, että esimerkiksi koulutöissä ja raporteissa voidaan lähteenä viitata Wikipediaan, ja että opiskelijat täysin ilman lähdekritiikkiä käyttävät Wikipedian informaatiota mahdollisesti myös oppimateriaalina (tämä on korostunut esimerkiksi AMK:n PBL-opinnoissa, joissa suuri osa tiedonhankinnasta jätetään opiskelijoiden harteille ja omalle vastuulle).
Wikipedian tieto on juuri niin puolueetonta ja tosiseikkoihin perustuvaa kuin kyseisen artikkelin kirjoittaja on sen halunnut olevan. Monissa tieteellisissä artikkeleissa saattaa hyvinkin olla asiavirheitä. Vielä useammat ei-tieteelliset artikkelit saattavat olla hyvinkin värittyneitä kirjoittajansa subjektiivisen mielipiteen mukaan - ja vaikka artikkeleita onkin mahdollista muiden korjailla, niin näin ei suinkaan aina tapahdu.
Lisäksi kokonaan oma ilmiönsä Wikipediassa on esimerkiksi yritysten itsestään ja tuotteistaan lisäämä informaatio, jolloin Wikipediaa on tarkoitus käyttää markkinointitarkoituksissa. Tällöin saatetaan yrityksesta kirjoitettuja negatiivisia kommentteja aktiivisesti käydä muokkamassa tai kokonaan poistamassa Wikipediasta, ja myös positiivisia kommentteja yrityksestä tai tuotteista voidaan aktiivisesti yrityksen tiedottajien toimesta käydä Wikipediaan lisäilemässä.
Kun hyvin tiedetään että joillakin akateemisilla tieteenaloillakin on tutkijoiden välillä tietynlaista kilpailumieltä, ja eri näkökantoja esittävät tutkijat saattavat olla hyvinkin eri mieltä keskenään, niin millä voidaan taata, että Wikipediassa esitetty informaatio jonkin tieteellisen artikkelin osalta on objektiivista, jos kyseisenkaltaisista tutkijaryhmistä joku aktiivisesti haluaa vaikkapa manipuloida Wikipedian artikkelia heidän tutkimuksensa kannalta suotuisaan suuntaan?
Onko oikein, että opiskelijat voivat käyttää tällaista vapaaehtoiseen tiedon syöttämiseen ja muokkaamiseen perustuvaa valtavaa kontrolloimatonta järjestelmää yhtenä tärkeimmistä lähteistään tiedonhankinnassa opintojen aikana, ja perinteiset oppikirjat alkavat olla yhä useammin harvinaisuus?
Ja onko se oikein, että koulu jättää esimerkiksi PBL-opintojen muodossa niin suuren osan tiedonhankinnasta opiskelijoiden itsensä vastuulle, vaikka informaation taso esimerkiksi Wikipediassa tai muissa vastaavissa osallistumistalouden nettilähteissä saattaa olla hyvinkin vaihtelevaa?
Osallistumistaloudella on siis paljon hyviä puolia, mutta ei pidä unohtaa myös negatiivisia puolia. Usein mietitään että "nykyään on niin helppoa kun Googlesta ja Wikipediasta löytää kaiken", mutta helppoa on usein saada vain pintapuolista ja joskus jopa väärää tietoa.
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Ilmaista mainontaa
Osa sosiaalisista medioista on aivan huippukeksintö musiikkipiireissä. Esimerkiksi My space ja You tube ovat loistava työkalu aloitteleville artisteille - ja miksei kokeneemmillekin.
Sivustoilla on valtavat kävijämäärät ja rekisteröityneenä käyttäjänä sinne on helppo ladata musiikkia. Verkkoympäristössä musiikki leviää ja hyvällä tuurilla voihan sen bongata myös joku suuri kykyjenetsijä joka päättää värvätä uuden artistin siipiensä alle suojaan.
Mainonta sosiaalisten medioiden kautta on ilmaista. Linkkejä esimerkiksi My spacen sivuille voidaan jakaa vaikkapa Facebookissa. Tätä keinoa käyttää esimerkiksi lahtelainen rap-artisti Aste, joka markkinoi omaa Poikkeus sääntöön- biisiään Suomen viralliseksi kesähitiksi.
Toisaalta, syökö sosiaaliset mediat levytuloja artisteilta, kun kerran musiikkia voi kuunnella ilmaiseksikin?
-Elina
Sivustoilla on valtavat kävijämäärät ja rekisteröityneenä käyttäjänä sinne on helppo ladata musiikkia. Verkkoympäristössä musiikki leviää ja hyvällä tuurilla voihan sen bongata myös joku suuri kykyjenetsijä joka päättää värvätä uuden artistin siipiensä alle suojaan.
Mainonta sosiaalisten medioiden kautta on ilmaista. Linkkejä esimerkiksi My spacen sivuille voidaan jakaa vaikkapa Facebookissa. Tätä keinoa käyttää esimerkiksi lahtelainen rap-artisti Aste, joka markkinoi omaa Poikkeus sääntöön- biisiään Suomen viralliseksi kesähitiksi.
Toisaalta, syökö sosiaaliset mediat levytuloja artisteilta, kun kerran musiikkia voi kuunnella ilmaiseksikin?
-Elina
Lunastaako tietoyhteiskunta lupauksensa?
Kirjoitanpa tänään kommentoiden aikaisempaa kirjoitusta, missä esitettiin monia kysymyksiä sosiaalisen median pysyvyydestä ja tietoyhteiskunnan lupauksista.
Katsottiinpa asiaa melkein mistä näkövinkkelistä tahansa, niin takuuvarmaa on se, että tietoyhteiskunta on hyvinkin muuttanut koko median ja maailman sitten 1990-luvun alkupuolen. Internetin saapuminen kaiken kansan välineeksi, www-aikakauden alku 1990-luvun puolivälistä alkaen ja sitä seurannut palveluiden kehittyminen nykyiseen "sosiaalisten medioiden aikaan" on mielestäni verrattavissa sellaisiin viestintämaailman murroksiin kuin lennättimen keksiminen tai ensimmäisen Atlantin alittavan lennätinkaapelin vetäminen, puhelimien yleistyminen, televisioiden tuleminen koteihin tai matkapuhelimien yleistyminen jokaisen normaaliksi viestintävälineeksi.
Vielä 1990-luvun alkupuolella saatettiin matkapuhelin toisinaan mieltää elitistiseksi juppivälineeksi ja kenkäpuhelimista väänneltiin vitsejä, mutta nykyään kukaan tuskin voisi enää kuvitella elämää ilman kännyköitä. Niin tutuiksi välineiksi ne ovat meille muotoutuneet - jos nykyään joku puhuu kännykkään julkisella paikalla niin tuskin kenellekään enää tulee mieleen että onpas tuossa elitistinen tai röyhkeä henkilö.
Myös internetin tulo arkiseksi viestintävälineeksi, lukuisten uusien palveluiden syntyminen ja sosiaalisten medioiden nousu on tapahtunut pikkuhiljaa ja vaivihkaa. Kyse ei ole sinänsä samanlaisesta ilmiöstä kuin vaikka televisioiden tulo 50-luvulla, jolloin moni näki kokonaan uuden laitteen ensimmäistä kertaa.
Tietokoneita on ollut jo pitkään ja ne ovat olleet kouluissa ja työpaikoilla tuttuja - ja myös internet-palveluita on pitkään käytetty alkaen vaikkapa sähköpostista. Näin itse laite ei ole ollut 1990-luvulta tähän päivään ajatellen sinänsä uusi - joten sen mukanaan tuoma mullistus ei ehkä ole tuntunut samalta kuin vaikkapa televisioiden yleistyminen.
Esimerkkejä siitä, miten internet ja tietoyhteiskunta on maailmaamme muokannut löytyy niin paljon kuin jaksaa katsoa. Esimerkiksi Amazon-verkkokauppa on täysin muuttanut kirjojen (ja nykyään monien muiden asioiden) ostamisen kulttuuria.
Nykyään voi kyllä edelleen mennä kivijalkakirjakauppaan, mutta etenkin etsittäessä jonkin erikoisalan spesifiä teoksia, kirjakaupat useimmiten myyvät joko "ei oota" tai sitten kirjan voi tilata ja noutaa kunhan se saapuu. Mutta - miksi tilata kirja kirjakauppaan noudettavaksi kun sen voi itse tilata suoraan kotiin toimitettuna ja vieläpä halvemmalla?
Esimerkiksi Amazonista on saatavilla valtava määrä kirjoja ja lähes kaikilta erikoisaloilta löytyy suunnaton määrä teoksia myös. Amazon on sikäli tärkeä esimerkki myös tässä sosiaalisiin medioihin keskittyvässä blogissa, että sen toiminta on sisältänyt sosiaalisen median piirteitä jo aivan sen alkutaipaleelta 1990-luvun lopusta.
Amazon on tuonut mukanaan lukuisan joukun innovatiivisia toimintoja, jotka miellämme nykyään osaksi normaalia verkkokauppaa. Näihin lukeutuu mm. asiakkaiden kirjoittamat arviot kirjoista (ja muista tuotteista), suosikkilistat, ilmoitukset tyyliin "asiakkaat jotka ostivat tämän tuotteen ostivat myös näitä tuotteita", henkilökohtaiset profiilit ja blogit - ja paljon muita toimintoja jotka muistuttavat hyvinkin sosiaalista mediaa - toisin sanoen voitaneen sanoa että Amazon on sekä verkkokauppa että sosiaalinen media.
Amazonin ja muiden verkkokauppojen sekä "perinteisempien" internet-palveluiden lisäksi 2000-luku on tuonut mukanaan paljon kokonaan uudentyyppisen taloustoiminnan alaisia palveluita, joita myös "wikinomics" -nimikkeellä on joskus kutsuttu. Näistä ehkä lisää tulevissa kirjoituksissa, mutta varmaa on se, että yhteiskunta, media ja maailma kaikenkaikkiaan on hyvinkin ratkaisevasti muuttunut 1990-luvun alusta. Ehkä jopa enemmän kuin uskallamme joskus ajatella.
Melko yleistä taitaa nykyään olla se, että joku saattaa käyttää vaikkapa noin tunnin tai kaksi (ja monet paljon enemmänkin) päivästään jonkin sosiaalisen median tai muun verkkopalvelun äärellä. Aikaisemmin kauhisteltiin, jos televisiota katsellaan muutama tunti päivässä - vielä ei ole ehkä edes kauhistelemaan kunnolla kuinka paljon aikaa kaikenkaikkiaan ihmiset näihin uusiin verkkopalveluihin oikein käyttävät - ja kaikki tämä aika suunnattiin johonkin muualle vielä noin 15 vuotta sitten.
Muutos on suurempi kuin moni ehkä suostuu myöntämään.
Katsottiinpa asiaa melkein mistä näkövinkkelistä tahansa, niin takuuvarmaa on se, että tietoyhteiskunta on hyvinkin muuttanut koko median ja maailman sitten 1990-luvun alkupuolen. Internetin saapuminen kaiken kansan välineeksi, www-aikakauden alku 1990-luvun puolivälistä alkaen ja sitä seurannut palveluiden kehittyminen nykyiseen "sosiaalisten medioiden aikaan" on mielestäni verrattavissa sellaisiin viestintämaailman murroksiin kuin lennättimen keksiminen tai ensimmäisen Atlantin alittavan lennätinkaapelin vetäminen, puhelimien yleistyminen, televisioiden tuleminen koteihin tai matkapuhelimien yleistyminen jokaisen normaaliksi viestintävälineeksi.
Vielä 1990-luvun alkupuolella saatettiin matkapuhelin toisinaan mieltää elitistiseksi juppivälineeksi ja kenkäpuhelimista väänneltiin vitsejä, mutta nykyään kukaan tuskin voisi enää kuvitella elämää ilman kännyköitä. Niin tutuiksi välineiksi ne ovat meille muotoutuneet - jos nykyään joku puhuu kännykkään julkisella paikalla niin tuskin kenellekään enää tulee mieleen että onpas tuossa elitistinen tai röyhkeä henkilö.
Myös internetin tulo arkiseksi viestintävälineeksi, lukuisten uusien palveluiden syntyminen ja sosiaalisten medioiden nousu on tapahtunut pikkuhiljaa ja vaivihkaa. Kyse ei ole sinänsä samanlaisesta ilmiöstä kuin vaikka televisioiden tulo 50-luvulla, jolloin moni näki kokonaan uuden laitteen ensimmäistä kertaa.
Tietokoneita on ollut jo pitkään ja ne ovat olleet kouluissa ja työpaikoilla tuttuja - ja myös internet-palveluita on pitkään käytetty alkaen vaikkapa sähköpostista. Näin itse laite ei ole ollut 1990-luvulta tähän päivään ajatellen sinänsä uusi - joten sen mukanaan tuoma mullistus ei ehkä ole tuntunut samalta kuin vaikkapa televisioiden yleistyminen.
Esimerkkejä siitä, miten internet ja tietoyhteiskunta on maailmaamme muokannut löytyy niin paljon kuin jaksaa katsoa. Esimerkiksi Amazon-verkkokauppa on täysin muuttanut kirjojen (ja nykyään monien muiden asioiden) ostamisen kulttuuria.
Nykyään voi kyllä edelleen mennä kivijalkakirjakauppaan, mutta etenkin etsittäessä jonkin erikoisalan spesifiä teoksia, kirjakaupat useimmiten myyvät joko "ei oota" tai sitten kirjan voi tilata ja noutaa kunhan se saapuu. Mutta - miksi tilata kirja kirjakauppaan noudettavaksi kun sen voi itse tilata suoraan kotiin toimitettuna ja vieläpä halvemmalla?
Esimerkiksi Amazonista on saatavilla valtava määrä kirjoja ja lähes kaikilta erikoisaloilta löytyy suunnaton määrä teoksia myös. Amazon on sikäli tärkeä esimerkki myös tässä sosiaalisiin medioihin keskittyvässä blogissa, että sen toiminta on sisältänyt sosiaalisen median piirteitä jo aivan sen alkutaipaleelta 1990-luvun lopusta.
Amazon on tuonut mukanaan lukuisan joukun innovatiivisia toimintoja, jotka miellämme nykyään osaksi normaalia verkkokauppaa. Näihin lukeutuu mm. asiakkaiden kirjoittamat arviot kirjoista (ja muista tuotteista), suosikkilistat, ilmoitukset tyyliin "asiakkaat jotka ostivat tämän tuotteen ostivat myös näitä tuotteita", henkilökohtaiset profiilit ja blogit - ja paljon muita toimintoja jotka muistuttavat hyvinkin sosiaalista mediaa - toisin sanoen voitaneen sanoa että Amazon on sekä verkkokauppa että sosiaalinen media.
Amazonin ja muiden verkkokauppojen sekä "perinteisempien" internet-palveluiden lisäksi 2000-luku on tuonut mukanaan paljon kokonaan uudentyyppisen taloustoiminnan alaisia palveluita, joita myös "wikinomics" -nimikkeellä on joskus kutsuttu. Näistä ehkä lisää tulevissa kirjoituksissa, mutta varmaa on se, että yhteiskunta, media ja maailma kaikenkaikkiaan on hyvinkin ratkaisevasti muuttunut 1990-luvun alusta. Ehkä jopa enemmän kuin uskallamme joskus ajatella.
Melko yleistä taitaa nykyään olla se, että joku saattaa käyttää vaikkapa noin tunnin tai kaksi (ja monet paljon enemmänkin) päivästään jonkin sosiaalisen median tai muun verkkopalvelun äärellä. Aikaisemmin kauhisteltiin, jos televisiota katsellaan muutama tunti päivässä - vielä ei ole ehkä edes kauhistelemaan kunnolla kuinka paljon aikaa kaikenkaikkiaan ihmiset näihin uusiin verkkopalveluihin oikein käyttävät - ja kaikki tämä aika suunnattiin johonkin muualle vielä noin 15 vuotta sitten.
Muutos on suurempi kuin moni ehkä suostuu myöntämään.
tiistai 2. kesäkuuta 2009
Onko sosiaalisessa mediassa jotain pysyvää?
Bloginne on jo nyt käsitellyt kakspistenollan ilmiöitä monesta näkökulmasta ja käynyt kiinni sekä hyvään että pahaan sosiaalisessa mediassa.
Ensimmäisistä blogeista taas on kulunut jo aikaa ja tavallisten ihmisten mediatuottajuus ei ole enää uusi asia. Tietoyhteiskunnan innokkaimmat promoottorit julistivat 90-luvun alussa sen muuttavan koko median ja maailman. Osa ammattijournaliststeista taas edelleen sanoo sosiaalisen median väineiden tuottavat lähdekritiikitöntä epäjournalismia. Mitä mieltä olette? Onko se, mitä luotte, mediaa, journalismia vai mitä?
Ja mitä sosiaalisen median välineistä jää elämään? Taantuman on ennustettu tappavan muutaman yhteisöpalvelun ja muuttavan vielä useampia maksullisiksi. Facebookin on ennustettu kuolevan, kun kansa lopulta kyllästyy minäkeskeiseen kavereiden keräilyyn. Jääkö sosiaalisesta mediasta siis mitään pysyvää vai löytyykö verkosta yhä enemmän blogivainaita ja autioita virtuaalikyliä?
Ensimmäisistä blogeista taas on kulunut jo aikaa ja tavallisten ihmisten mediatuottajuus ei ole enää uusi asia. Tietoyhteiskunnan innokkaimmat promoottorit julistivat 90-luvun alussa sen muuttavan koko median ja maailman. Osa ammattijournaliststeista taas edelleen sanoo sosiaalisen median väineiden tuottavat lähdekritiikitöntä epäjournalismia. Mitä mieltä olette? Onko se, mitä luotte, mediaa, journalismia vai mitä?
Ja mitä sosiaalisen median välineistä jää elämään? Taantuman on ennustettu tappavan muutaman yhteisöpalvelun ja muuttavan vielä useampia maksullisiksi. Facebookin on ennustettu kuolevan, kun kansa lopulta kyllästyy minäkeskeiseen kavereiden keräilyyn. Jääkö sosiaalisesta mediasta siis mitään pysyvää vai löytyykö verkosta yhä enemmän blogivainaita ja autioita virtuaalikyliä?
Blended Reality
Tuossa hieman alempana tässäkin blogissa mainittiin jo ITK 09 -konferenssista. Yksi viimeaikojen kuumimmista teemoista tuntuu olevan oikean maailman ja virtuaalisen maailman välinen sulautettu todellisuus, jota joskus kutsutaan myös termeillä blended reality tai mixed reality.ITK-päivien aikana tällaista todellisuuksien välistä kuilua kaventavaa tekniikkaa esiteltiin livevideostreamauksen muodossa, jolloin ITK-konferenssin seminaarihuoneen SOMETU-tapahtumasta lähetettiin reaaliaikaista videokuvaa ja ääntä EduFinland -auditorioon Second Lifessä.
Samaan aikaan näytettiin Second Life -auditorion kuvaa vastavuoroisesti seminaarihuoneen valkokankaalla videotykillä heijastettuna - ja periaatteessa esiintyjien olisi ollut myös mahdollista kommentoida tai vastailla Second Lifestä avatarien esittämiin kysymyksiin.
Vastaavia livevideokokeiluita on viimeaikoina ollut monessakin oppilaitoksessa ja kyseiset tekniikat mahdollistavat entistä immersiivisemmän etäoppimiskokemuksen - ja tarjoaa myös mahdollisuuden virtuaalisesti osallistua tapahtumiin, joihin olisi muuten ehkä hankala tai lähes mahdoton päästä - ja silti "livenä" jakaa tapahtuma ja kokemus useiden muiden osallistujien kanssa virtuaalimaailmassa.
RSS - mikä??
Nyt pitää heti ensi töikseen alkuun myöntää että rss-käsite ei ollut tuttu entuudestaan. Vasta kun bongasin ilmoituksen intranetti Lifesta, aloin miettiä asiaa.
Lifessa näkyvät uutiset saamme M-Brain Oy:n tuottamasta mediaseurantapalvelusta. M-Brain luotaa useita satoja eri uutismedioita Suomessa, Baltiassa ja Venäjällä. Mikäli verkossa tai painetussa lehdessä julkaistussa artikkelissa mainitaan yrityksemme tai muu avainsanaksi luokittelemamme termi, laatii M-Brain artikkelista koosteen. Saamme päivittäin sähköisen mediaseurantaraportin, jossa on referoitu kaikki sen päivän meitä koskevat uutiset ja keskusteluavaukset lyhennettyinä.
RSS-ikkunassa näkyvää otsikkoa klikkaamalla pääset itse uutispalveluun lukemaan koko artikkelin. Uutissivulla voi myös esim. hakea uutisia tietyllä hakusanalla sekä selata vanhoja, aiemmin julkaistuja uutisia.
Nyt vasta asiaa pohdittuani mieleeni tuli myös SK-ravintolat ja Finnmatkat jotka käyttävät myös RSS Feediä. Onko tämä oikeasti niin yleinen media jonka olen kokonaan onnistunut pitämään pimennossa itseltäni?
-Elina
Lifessa näkyvät uutiset saamme M-Brain Oy:n tuottamasta mediaseurantapalvelusta. M-Brain luotaa useita satoja eri uutismedioita Suomessa, Baltiassa ja Venäjällä. Mikäli verkossa tai painetussa lehdessä julkaistussa artikkelissa mainitaan yrityksemme tai muu avainsanaksi luokittelemamme termi, laatii M-Brain artikkelista koosteen. Saamme päivittäin sähköisen mediaseurantaraportin, jossa on referoitu kaikki sen päivän meitä koskevat uutiset ja keskusteluavaukset lyhennettyinä.
RSS-ikkunassa näkyvää otsikkoa klikkaamalla pääset itse uutispalveluun lukemaan koko artikkelin. Uutissivulla voi myös esim. hakea uutisia tietyllä hakusanalla sekä selata vanhoja, aiemmin julkaistuja uutisia.
Nyt vasta asiaa pohdittuani mieleeni tuli myös SK-ravintolat ja Finnmatkat jotka käyttävät myös RSS Feediä. Onko tämä oikeasti niin yleinen media jonka olen kokonaan onnistunut pitämään pimennossa itseltäni?
-Elina
"K-citymarketin parhaat säästövinkit"
Taidan kirjoittaa tänään vielä toisen kerran, sillä saatoin viimeviikolla kirjoittaa yhden kirjoituksen liian vähän, ja tuli nyt sopiva aihekin mieleen... :) En tiedä, onko kyseessä varsinaisesti täysin aihepiiriin liittyvä juttu, mutta ainakin läheltä liippaa.
Olen joskus tainnut liittyä internetissä tai jonkin lomakkeen kautta Kupittaan Citymarketin postituslistalle, ja nyt joka maanantai pukkaa sähköpostiini uutiskirjettä CM:n kauppiaalta Hannu Aaltoselta. Nyt, kun olen kesän pois Turusta, on sähköposti melko hyödytön, mutta Turussa opiskellessa siitä on paljonkin iloa.
Sähköposti sisältää tarjouksia viikon jokaiselle päivälle, ja toisinaan myös tulostettavia kuponkeja, joilla saa ilmaisia näytteitä! En tiedä, että muilla kaupoilla/ketjuilla olisi tällaista toimintaa - toki sitä saattaa olla, mutta minulla K-CM on ainakin ensimmäinen laatuaan. Hienosti keksitty, sähköpostista löytyy yleensä paljon hyviä vinkkejä, se on tiivis ja selkeä, eikä laisinkaan ärsyttävä, kuten monet muut uutiskirjeet. Ihan mukavaa, että yksittäinen kauppakin hyödyntää tällaista mainontaa, eikä kyseessä ole esim. koko ketjun juttu, vaan henkilökohtaisempi.
Milloinkohan ruokakaupat ja marketit saadaan Facebookiin ja Twitteriin? ;)
Olen joskus tainnut liittyä internetissä tai jonkin lomakkeen kautta Kupittaan Citymarketin postituslistalle, ja nyt joka maanantai pukkaa sähköpostiini uutiskirjettä CM:n kauppiaalta Hannu Aaltoselta. Nyt, kun olen kesän pois Turusta, on sähköposti melko hyödytön, mutta Turussa opiskellessa siitä on paljonkin iloa.
Sähköposti sisältää tarjouksia viikon jokaiselle päivälle, ja toisinaan myös tulostettavia kuponkeja, joilla saa ilmaisia näytteitä! En tiedä, että muilla kaupoilla/ketjuilla olisi tällaista toimintaa - toki sitä saattaa olla, mutta minulla K-CM on ainakin ensimmäinen laatuaan. Hienosti keksitty, sähköpostista löytyy yleensä paljon hyviä vinkkejä, se on tiivis ja selkeä, eikä laisinkaan ärsyttävä, kuten monet muut uutiskirjeet. Ihan mukavaa, että yksittäinen kauppakin hyödyntää tällaista mainontaa, eikä kyseessä ole esim. koko ketjun juttu, vaan henkilökohtaisempi.
Milloinkohan ruokakaupat ja marketit saadaan Facebookiin ja Twitteriin? ;)
Taru
Jääkö Twitterin lento lyhyeksi?
Twitteristä on kirjoitettu melko ahkerasti tässä meidän blogissamme, mutta kirjoitan siitä silti hieman lisää. Löysin tänään artikkelin MikroBitistä uusimmasta numerosta koskien kyseistä sosiaalista mediaa, jossa epäiltiin sen suosion jäävän yllättävän lyhyeksi.
Jutussa kerrottiin Twitteriin liittyvän käyttäjiä ennätysvauhtia, mutta yli puolen jäävän pois aktiivisesta käytöstä hyvin nopeasti, jos sitä edes milloinkaan aloittavat. Näistä meidän blogikirjoituksista on hyvin voinut todeta ilmiön, ainakin minun kohdallani kävi juuri noin, kun liityin Twitteriin. Ellei käytön alkuun pääse heti, se helposti jää kokonaan ja vähitellen unohdetaan koko palvelu.
Sa nähdä, miten Twitterin käy, osuvatko MikroBitin epäilyt oikeaan ja Twitter häviää vähitellen muodista.
Jutussa kerrottiin Twitteriin liittyvän käyttäjiä ennätysvauhtia, mutta yli puolen jäävän pois aktiivisesta käytöstä hyvin nopeasti, jos sitä edes milloinkaan aloittavat. Näistä meidän blogikirjoituksista on hyvin voinut todeta ilmiön, ainakin minun kohdallani kävi juuri noin, kun liityin Twitteriin. Ellei käytön alkuun pääse heti, se helposti jää kokonaan ja vähitellen unohdetaan koko palvelu.
Sa nähdä, miten Twitterin käy, osuvatko MikroBitin epäilyt oikeaan ja Twitter häviää vähitellen muodista.
Twitter party
Ajattelin vaihteeksi jutella Twitteristä, kun olen tainnut aika paljon keskittyä tuohon Facebookin ihmeelliseen maailmaan...
Tutustuin Twitteriin joskus alkuvuodesta, kun se oli ainakin omassa kaveripiirissäni vielä aivan tuntematon ilmiö. Päivittelin tilaani satunnaisesti, enkä oikein saanut jutun juonesta kiinni. Löysin kuitenkin nopeasti paljon mielenkiintoisia julkkiksia, joita seurata Twitterissä. Lähinnä amerikkalaisia, eikä seurattaviini itseasiassa vieläkään kuulu kuin murto-osa suomalaisia... Kuitenkin, jäin nopeasti koukkuun muutaman henkilön päivittelyihin. Aina kun kirjauduin Twitteriin, oli tietyiltä ihmisiltä tullut useita päivityksiä, muutamien minuuttien välein. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, useat amerikkalaiset julkkikset ovat täysin koukussa Twitteriin. Mutta tämä ei ole välttämättä vain huono asia.
Esimerkiksi Ashton Kutcher on tehnyt Twitterissä monenlaista hyväntekeväisyyskampanjointia. Hänellä onkin lähes KAKSI MILJOONAA päivitysten seuraajaa, joten ei varmasti ihan hukkaan ole mennyt... Muistaakseni Kutcher lupasi luovuttaa jonkun tietyn summan rahaa hyväntekeväisyyteen, mikäli määrätyn ajan aikana hänen päivityksiään alkaa seuraamaan tietty määrä ihmisiä - ja tämähän toteutui. Saman teki myös Kutcherin vaimo, Demi Moore.
Eräs, jonka päivityksiä seuraan mielenkiinnolla, mutta jotka myös kummastuttavat minua tiheällä ilmestymistahdillaan - kyseessä kun on kuitenkin tunnetun bändin jäsen ja pienen lapsen isä, on Pete Wentz eli Fall Out Boyn sanoittaja/basisti. Nytkin hänellä on laskujeni mukaan kymmenen päivitystä viimeisen 15 tunnin sisältä. Aikamoista... (Nimimerkillä "päivitän tilaani kerran viikossa"...)
Tänään myös kirjautuessani huomasin Good Charlotte yhtyeen Joel Maddelin järjestelevän Twitter-juhlia:
Kuten ylläolevista esimerkeistä voi päätellä, Twitterissä pystyy kaikenlaiseen... Internetin lisäksi tilaansa voi päivitellä ainakin matkapuhelimensa kautta tekstiviestein. Joten periaatteessa Twitter on läsnä kokoajan. Jostain sanomalehdestä (olisiko ollut Salon Seudun Sanomat?) juuri muutama päivä sitten luin Twitterin pelastaneen myös henkiä: henkilö ei ollut saanut yhteyttä hätäkeskukseen, joten hän oli laittanut päivityksen Twitteriinsä, josta hänen kaverinsa sen tietysti heti huomasivat, ja lähtivät apuun. Uskomatonta...mutta ilmeisesti totta. :)
Kenties itsekin vielä ymmärrän Twitteriä jonain päivänä paremmin, tällä hetkellä Facebook vaan tuntuu huomattavasti kätevämmältä vaihtoehdolta. Mutta sekin on ehkä vain tottumuskysymys. En kuitenkaan usko, että tulen Twitter-juhlia koskaan järjestämään... Hmm, tosin: koskaan ei saa sanoa ei koskaan. ;)
Tutustuin Twitteriin joskus alkuvuodesta, kun se oli ainakin omassa kaveripiirissäni vielä aivan tuntematon ilmiö. Päivittelin tilaani satunnaisesti, enkä oikein saanut jutun juonesta kiinni. Löysin kuitenkin nopeasti paljon mielenkiintoisia julkkiksia, joita seurata Twitterissä. Lähinnä amerikkalaisia, eikä seurattaviini itseasiassa vieläkään kuulu kuin murto-osa suomalaisia... Kuitenkin, jäin nopeasti koukkuun muutaman henkilön päivittelyihin. Aina kun kirjauduin Twitteriin, oli tietyiltä ihmisiltä tullut useita päivityksiä, muutamien minuuttien välein. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, useat amerikkalaiset julkkikset ovat täysin koukussa Twitteriin. Mutta tämä ei ole välttämättä vain huono asia.
Esimerkiksi Ashton Kutcher on tehnyt Twitterissä monenlaista hyväntekeväisyyskampanjointia. Hänellä onkin lähes KAKSI MILJOONAA päivitysten seuraajaa, joten ei varmasti ihan hukkaan ole mennyt... Muistaakseni Kutcher lupasi luovuttaa jonkun tietyn summan rahaa hyväntekeväisyyteen, mikäli määrätyn ajan aikana hänen päivityksiään alkaa seuraamaan tietty määrä ihmisiä - ja tämähän toteutui. Saman teki myös Kutcherin vaimo, Demi Moore.
Eräs, jonka päivityksiä seuraan mielenkiinnolla, mutta jotka myös kummastuttavat minua tiheällä ilmestymistahdillaan - kyseessä kun on kuitenkin tunnetun bändin jäsen ja pienen lapsen isä, on Pete Wentz eli Fall Out Boyn sanoittaja/basisti. Nytkin hänellä on laskujeni mukaan kymmenen päivitystä viimeisen 15 tunnin sisältä. Aikamoista... (Nimimerkillä "päivitän tilaani kerran viikossa"...)
Tänään myös kirjautuessani huomasin Good Charlotte yhtyeen Joel Maddelin järjestelevän Twitter-juhlia:
Who wants to host my twitter party? --- Remeber my party is on twitter so it doesn't really need a house or club. It just an house of everyone twitter party talk.... --- things like "hey man great to see you, thanks for coming" and "the music here is great, this dj is awesome" "this party is so cool"
Kuten ylläolevista esimerkeistä voi päätellä, Twitterissä pystyy kaikenlaiseen... Internetin lisäksi tilaansa voi päivitellä ainakin matkapuhelimensa kautta tekstiviestein. Joten periaatteessa Twitter on läsnä kokoajan. Jostain sanomalehdestä (olisiko ollut Salon Seudun Sanomat?) juuri muutama päivä sitten luin Twitterin pelastaneen myös henkiä: henkilö ei ollut saanut yhteyttä hätäkeskukseen, joten hän oli laittanut päivityksen Twitteriinsä, josta hänen kaverinsa sen tietysti heti huomasivat, ja lähtivät apuun. Uskomatonta...mutta ilmeisesti totta. :)
Kenties itsekin vielä ymmärrän Twitteriä jonain päivänä paremmin, tällä hetkellä Facebook vaan tuntuu huomattavasti kätevämmältä vaihtoehdolta. Mutta sekin on ehkä vain tottumuskysymys. En kuitenkaan usko, että tulen Twitter-juhlia koskaan järjestämään... Hmm, tosin: koskaan ei saa sanoa ei koskaan. ;)
Taru
Tässä vielä linkkejä Twitter-profiileihin, joista puhuin tekstissäni:- http://twitter.com/petewentz / Pete Wentz
- http://twitter.com/aplusk / Ashton Kutcher
- http://twitter.com/JoelMadden / Joel Madden
- http://twitter.com/mrskutcher / Demi Moore
Learning Mill
Tämän vuoden ITK09-konferenssisa tupsahdin lähes sattumalta erään esityksen kuulijaksi, jossa esiteltiin Taideteollisessa korkeakoulussa kehitettyä LeMill -oppimis- ja opetusalustaa.
LeMill perustuu monen muun sosiaalisen median tavoin avoimuuteen, mutta hieman eri tavalla kuin muut mediat. LeMillissä ei solmita kontakteja tai postailla pikkutuhmia kuvia kavereiden kommenttibokseihin, LeMillissä tuotetaan yhteisöllisesti opetusmateriaalia, jota kuka tahansa opettaja voi käyttää ja muokata omien tarpeidensa mukaan.
LeMillin vahvuus on sen kansainvälisyys. Esimerkiksi eurooppalaisten kielten opetukseen on valmistettu sadoittain autenttisia tehtäviä ja oppismetodeja, joissa käytetään hyväksi niin kuvaa, ääntä, videota kuin kaikkien näiden yhdistelmiäkin
Palvelu on jaettu kolmeen osaan:
-Ville
LeMill perustuu monen muun sosiaalisen median tavoin avoimuuteen, mutta hieman eri tavalla kuin muut mediat. LeMillissä ei solmita kontakteja tai postailla pikkutuhmia kuvia kavereiden kommenttibokseihin, LeMillissä tuotetaan yhteisöllisesti opetusmateriaalia, jota kuka tahansa opettaja voi käyttää ja muokata omien tarpeidensa mukaan.
LeMillin vahvuus on sen kansainvälisyys. Esimerkiksi eurooppalaisten kielten opetukseen on valmistettu sadoittain autenttisia tehtäviä ja oppismetodeja, joissa käytetään hyväksi niin kuvaa, ääntä, videota kuin kaikkien näiden yhdistelmiäkin
Palvelu on jaettu kolmeen osaan:
- Sisältö-osaan, josta löytyvät tehtävät
- Menetelmät-osaan, josta löytyvät erilaiset opetusmetodit
- Työkalut-osaan, jossa esitellään Internetistä löytyviä, lähinnä sosiaalisen median tavoin toimivia, käyttökelpoisia työkaluja
-Ville
Livemusiikkia Second Lifessä
Yksi suosittu viihteen muoto Second Lifessä on ollut livemusiikkikonsertit. Suosituimmat Second Life -artistit ovat keränneet fanijoukkoja ja innostuneita kuulijoita, jotka saapuvat usein kuuntelemaan heidän esityksiään.
Äkkiseltään saattaisi miettiä, että mitä järkeä on tällaisissa "live-esiintymisissä" ... mutta artistille saattaa olla kyse myös varteenotettavasta toimeentulosta. Keikoista ei toki makseta vastaavia keikkapalkkioita kuin oikeassa elämässä - mutta esiintyjä voikin esiintyä omasta kodistaan käsin, ilman että tarvitsee matkustaa keikkapaikalle soittimien kera.
Sovitun kertakorvauksen lisäksi yleensä esiintyjät saavat "juomarahaa" Second Life -käytännön mukaisesti, ja suosituimmat artistit voivat jo pelkistä tipeistä tienata keikan aikana ihan mukavat taskurahat. Esimerkiksi perheellisille muusikoille, jotka eivät voi olla joka ilta jossain oikean elämän kapakan kulmassa Second Life saattaa tarjota erinomaisen mahdollisuuden esiintyä oikealle yleisölle, jopa saada pientä korvausta työstä - ja myös mahdollistaa tietynlaisen "harjoittelun" oikeita keikkojakin varten. Esiintymistilanne on kuitenkin aina erilainen kuin yksinään harjoiteltaessa, joten esiintymiskokemus voi olla myös kullan arvoista - virtuaalinen esiintymiskokemus myös.
Livemusiikkitilaisuudet ovat mielenkiintoinen kokemus Second Lifessä ja esiintymisiä on löydettävissä kymmeniä joka viikko - joten jos viihdeala kiinnostaa, niin Second Life voi tarjota kokemuksia myös tältä alueelta.
Äkkiseltään saattaisi miettiä, että mitä järkeä on tällaisissa "live-esiintymisissä" ... mutta artistille saattaa olla kyse myös varteenotettavasta toimeentulosta. Keikoista ei toki makseta vastaavia keikkapalkkioita kuin oikeassa elämässä - mutta esiintyjä voikin esiintyä omasta kodistaan käsin, ilman että tarvitsee matkustaa keikkapaikalle soittimien kera.
Sovitun kertakorvauksen lisäksi yleensä esiintyjät saavat "juomarahaa" Second Life -käytännön mukaisesti, ja suosituimmat artistit voivat jo pelkistä tipeistä tienata keikan aikana ihan mukavat taskurahat. Esimerkiksi perheellisille muusikoille, jotka eivät voi olla joka ilta jossain oikean elämän kapakan kulmassa Second Life saattaa tarjota erinomaisen mahdollisuuden esiintyä oikealle yleisölle, jopa saada pientä korvausta työstä - ja myös mahdollistaa tietynlaisen "harjoittelun" oikeita keikkojakin varten. Esiintymistilanne on kuitenkin aina erilainen kuin yksinään harjoiteltaessa, joten esiintymiskokemus voi olla myös kullan arvoista - virtuaalinen esiintymiskokemus myös.
Livemusiikkitilaisuudet ovat mielenkiintoinen kokemus Second Lifessä ja esiintymisiä on löydettävissä kymmeniä joka viikko - joten jos viihdeala kiinnostaa, niin Second Life voi tarjota kokemuksia myös tältä alueelta.
maanantai 1. kesäkuuta 2009
Eurovaalit osa 2
Jatkan taas Eurovaaliehdokkaiden näkyvyydestä sosiaalisissa medioissa.
Itse kuulun Facebookissa muutaman ehdokkaan tukiyhteisöön - puoluetta ja nimiä ei varmaankaan ole soveliasta mainita näin koulutehtävän yhteydessä - ja olen vastaanottanut näin vaalien ennakkoäänestyksen loppumetreillä melkoisesti postia ehdokkailta tai heidän tukiryhmiltään.
Ehdokkaiden kampanjointi on todella aktiivista, ja viestit eivät häiritse minua ollenkaan. Ne lähtevät suoraan ryhmiin liittyneille, joten periaatteessa niiden ei pitäisi häiritä ketään, sillä vapaaehtoisestihan ryhmiin kuulutaan ja liitytään. :) Ehdokkaat ovat esim. muistutelleet ennakkoäänestyksen päättymisestä - tietysti omilla numeroillaan höystettynä. Myös ryhmien kuvauksista saa paljon tietoa esim. ehdokkaiden "vaalikiertuiesta" ja ohjelmasta muutenkin. Suosittelen perehtymään!
On mukavaa, kun viestien lopussa ja yhteisöissäkin lukee, että kysymyksiä saa rohkeasti esittää sekä Facebookissa että muualla. Facebook on luonut oivan väylän lähestyä yhä henkilökohtaisemmin ehdokkaita itseään. Hyvä, hyvä, hyvä!
Itse kuulun Facebookissa muutaman ehdokkaan tukiyhteisöön - puoluetta ja nimiä ei varmaankaan ole soveliasta mainita näin koulutehtävän yhteydessä - ja olen vastaanottanut näin vaalien ennakkoäänestyksen loppumetreillä melkoisesti postia ehdokkailta tai heidän tukiryhmiltään.
Ehdokkaiden kampanjointi on todella aktiivista, ja viestit eivät häiritse minua ollenkaan. Ne lähtevät suoraan ryhmiin liittyneille, joten periaatteessa niiden ei pitäisi häiritä ketään, sillä vapaaehtoisestihan ryhmiin kuulutaan ja liitytään. :) Ehdokkaat ovat esim. muistutelleet ennakkoäänestyksen päättymisestä - tietysti omilla numeroillaan höystettynä. Myös ryhmien kuvauksista saa paljon tietoa esim. ehdokkaiden "vaalikiertuiesta" ja ohjelmasta muutenkin. Suosittelen perehtymään!
On mukavaa, kun viestien lopussa ja yhteisöissäkin lukee, että kysymyksiä saa rohkeasti esittää sekä Facebookissa että muualla. Facebook on luonut oivan väylän lähestyä yhä henkilökohtaisemmin ehdokkaita itseään. Hyvä, hyvä, hyvä!
Taru
Ps. Muistakaa äänestää! ;)
Rikollisuutta netissä
Sosiaaliset mediat ovat luoneet täysin uudenlaisen ympäristön myös rikollisuudelle. Ennen sosiaalisten medioiden aikakautta verkkorikolliset keskittyivät lähinnä sähköpostin välityksellä tapahtuviin huijauksiin, mutta nykyisin rikollisuudelle on useita eri kanavia. Mm. Facebookin kautta leviää hurja määrä eri viruksia ja haittaohjelmia, jossa ne voidaan naamioida esim. sovellusten muotoon.
Sosiaalisten medioiden kautta on myös helppo huijata ihmisiä ihan ilman tietokoneviruksiakin. Netissä on hellpo ensiintyä täysin eri henkilönä kuin oikeasti on. Ja myydä tavaroita, joita ei oikeasti omista. Tästä löytyy melkein omakohtainen kokemus, nimittäin avopuolisoni yritti erään musiikkifoorumin kautta ostaa itselleen PA-vahvisitinta, ja yritykeksi se todella jäi. "Myyjä" hävisi rahojen ilmestyttyä tilille, eikä vahvistinta näkynyt eikä edes kuulunut. Tapaus meni poliisille ja selvisi, että kyseessä oli henkilö, jolla oli taustalla jo pitkä rikosrekisteri. Tyyppi joutui kyllä tilille tekosistaan, mutta menettettyjä rahoja ei ole vieläkään saatu takaisin.
Myös varsinkin nuoriin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on hyvä esimerkki netin ja sosiaalisten medioiden negatiivisista ja rikollisista puolista. Esim. IRC-galleriaan voi luoda profiilin, johon laittaa kuvan jostain täysin eri henkilöstä, joka itse on ja toimia sen profiilin takaa ilman, että kukaan huomaa mitään vilpillistä. Nykyään tällaisten medioiden ylläpidot onneksi ovat tarkempia rekisteröitymisessä vaadittavien tietojen kanssa ja ihmisiä on valistetty näistä tapauksista.
Kaikesta valistuksesta huolimatta nettirikollisuus kasvaa ja sen hallinta on hyvin vaikeaa. Kun virkavalta yrittää puuttua asioihin, nousevat ihmiset takajaloilleen huutaen sananvapautta. Sitten kun tapahtuu jotain kauhee, ihmetellään, miksei kukaan puutu asioihin. Miten ihmeessä näihin ongelmiin päästään käsiksi?
Sosiaalisten medioiden kautta on myös helppo huijata ihmisiä ihan ilman tietokoneviruksiakin. Netissä on hellpo ensiintyä täysin eri henkilönä kuin oikeasti on. Ja myydä tavaroita, joita ei oikeasti omista. Tästä löytyy melkein omakohtainen kokemus, nimittäin avopuolisoni yritti erään musiikkifoorumin kautta ostaa itselleen PA-vahvisitinta, ja yritykeksi se todella jäi. "Myyjä" hävisi rahojen ilmestyttyä tilille, eikä vahvistinta näkynyt eikä edes kuulunut. Tapaus meni poliisille ja selvisi, että kyseessä oli henkilö, jolla oli taustalla jo pitkä rikosrekisteri. Tyyppi joutui kyllä tilille tekosistaan, mutta menettettyjä rahoja ei ole vieläkään saatu takaisin.
Myös varsinkin nuoriin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on hyvä esimerkki netin ja sosiaalisten medioiden negatiivisista ja rikollisista puolista. Esim. IRC-galleriaan voi luoda profiilin, johon laittaa kuvan jostain täysin eri henkilöstä, joka itse on ja toimia sen profiilin takaa ilman, että kukaan huomaa mitään vilpillistä. Nykyään tällaisten medioiden ylläpidot onneksi ovat tarkempia rekisteröitymisessä vaadittavien tietojen kanssa ja ihmisiä on valistetty näistä tapauksista.
Kaikesta valistuksesta huolimatta nettirikollisuus kasvaa ja sen hallinta on hyvin vaikeaa. Kun virkavalta yrittää puuttua asioihin, nousevat ihmiset takajaloilleen huutaen sananvapautta. Sitten kun tapahtuu jotain kauhee, ihmetellään, miksei kukaan puutu asioihin. Miten ihmeessä näihin ongelmiin päästään käsiksi?
Virtuaalimaailman loistokeksintöjä?
En voi olla avautumatta lisää aiheesta. Mistä kaikkiin tv-tsätteihin ja visailuihin riittää osallistujia? On aivan uskomatonta miten lähes jokaisella kanavalla on omat chattinsä ja pelinsä. Eikä riitä, että joka kanavalla on omansa, vaan kanavilla on vielä erilaisia versioista; löytyy ristikoita, sanan arvauksia, urheilupelejä ja sitten niitä ihan perinteisiä, jossa chattijuontaja lukee lähetettyjä viestejä.
En jaksa millään uskoa, että ketään löytää Sen Oikean juuri chattimaailmasta. Tai mikä on todennäköisyys, että voitat tv-pelistä sen hurjan 1000 euroa? Mitä hyötyä chateistä on ja miten joku jaksaa kuluttaa niihin aikaansa?
Kanavat tietysti hyötyvät siitä, että joku tuhlaa rahojaan turhanpäiväisyyksiin. Ja saattaa chattijuontajillakin käydä flaksi, jos ajattelee Vappu Pimiän uraa. Kaiken kaikkiaan itse olen kuitenkin sitä mieltä, että chat ja tv-visailut ovat turhaa ajanhukkaa ja ne voisivat poistua näkyvistä kokonaan.
-Elina
En jaksa millään uskoa, että ketään löytää Sen Oikean juuri chattimaailmasta. Tai mikä on todennäköisyys, että voitat tv-pelistä sen hurjan 1000 euroa? Mitä hyötyä chateistä on ja miten joku jaksaa kuluttaa niihin aikaansa?
Kanavat tietysti hyötyvät siitä, että joku tuhlaa rahojaan turhanpäiväisyyksiin. Ja saattaa chattijuontajillakin käydä flaksi, jos ajattelee Vappu Pimiän uraa. Kaiken kaikkiaan itse olen kuitenkin sitä mieltä, että chat ja tv-visailut ovat turhaa ajanhukkaa ja ne voisivat poistua näkyvistä kokonaan.
-Elina
sunnuntai 31. toukokuuta 2009
Second Life -yritystoimintaa
Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin, Second Lifessä on myös mahdollisuus harjoittaa yritystoimintaa. Maailmassa käytetään valuuttaa nimeltään Linden Dollar eli L$, jota voi vaihtaa oikean maailman rahaksi - ja oikean maailman valuutalla voi myös ostaa Linden Dollareita käytettäväksi. Vaihtokurssi on yleensä noin 250-260 L$ per yksi US Dollari.
Jokaisella Second Life -käyttäjällä on mahdollisuus asettaa tuottamaansa sisältöä - rakennelmia, tekstuureita ym. - halutessaan myyntiin valitsemallaan hinnalla - ja onnistuneen kaupan omistajalla on periaatteessa mahdollisuus siis vaihtaa myyntituottona saamansa rahat myös oikean elämän käyväksi valuutaksi, jolla voi maksaa vaikka laskuja tai ostaa virkistävän juoman terassiravintolassa.
Yrittäjyys Second Lifessä ei kuitenkaan ole mikään pikatie autuaaseen onneen. Kilpailijoita on alalla kuin alalla tuhansia - suurin osa myymälöistä tarjoaa keskinkertaisia ei niin vetoavia tekeleitä. Myös valtava määrä ilmaiseksi tarjottavia Second Life -tuotteita aiheuttaa oman ongelmansa menestyvän yritystoiminnan käynnistämiseen.
Suurin osa Second Life -yrityksistä on siis yksittäisten käyttäjien pieniä kauppoja tai putiikkeja, joissa myydään mitä monituisimpia tuotteita. Joidenkin lausuntojen mukaan kyseessä on eräänlainen aikuisten "Habbo Hotel", mutta tärkein ero on antaa kaikki mahdollisuus luoda sisältöä yksittäisille käyttäjille. Second Lifen ylläpitäjä Linden Labs ei myy rahaa vastaan mitään sisältöä, vaan lähes koko maailma on koostettu käyttäjien luomuksista.
Näihin siis lukeutuu taloja, vaatteita, kulkuneuvoja, monimutkaisia skriptattuja laitteita, aseita, kasveja, eläimiä, tekstuureita eli pintamateriaaleja, rakennuskomponentteja, jne. jne. jne. Lähes kaikki kuviteltavissa oleva on jo Second Lifessä rakennettu.
Second Lifessä on näiden yksittäisten käyttäjien pienten liikkeiden lisäksi myös löydettävissä vakavampia ja ammattimaisempia yrityksiä, jotka tuottavat Second Life -sisältöä - ja näiden lisäksi suuria oikean maailman brandeja, jotka joko tutkivat Second Lifen mahdollisuuksia, tai ovat yrittäneet käyttää Second Lifeä markkinoinnin tai imagon luomisen apuvälineenä.
Yrittämisen alkuun pääsee kuitenkin helposti. Second Lifen käyttäminen ei maksa mitään, ja löydettävissä on lukuisia paikkoja, missä voi ilmaiseksi myös harjoitella sisällöntuottamista. Kaupan perustaminen voi vaatia hiukan alkupääomaa, mutta edullisesti on mahdollista päästä liikkeelle vaikka vuokratiloissa. Second Life soveltuukin periaatteessa helposti vaikka yrittäjyysopintojen harjoitustöiden suorituspaikaksi ... mutta kannattaa pitää mielessä että paikoitellen Second Lifessä on paljon tiukempi ja kovempi kilpailu kuin oikeassa maailmassa, joten menestyvän yrityksen luominen ei ole helppoa.
Jokaisella Second Life -käyttäjällä on mahdollisuus asettaa tuottamaansa sisältöä - rakennelmia, tekstuureita ym. - halutessaan myyntiin valitsemallaan hinnalla - ja onnistuneen kaupan omistajalla on periaatteessa mahdollisuus siis vaihtaa myyntituottona saamansa rahat myös oikean elämän käyväksi valuutaksi, jolla voi maksaa vaikka laskuja tai ostaa virkistävän juoman terassiravintolassa.
Yrittäjyys Second Lifessä ei kuitenkaan ole mikään pikatie autuaaseen onneen. Kilpailijoita on alalla kuin alalla tuhansia - suurin osa myymälöistä tarjoaa keskinkertaisia ei niin vetoavia tekeleitä. Myös valtava määrä ilmaiseksi tarjottavia Second Life -tuotteita aiheuttaa oman ongelmansa menestyvän yritystoiminnan käynnistämiseen.
Suurin osa Second Life -yrityksistä on siis yksittäisten käyttäjien pieniä kauppoja tai putiikkeja, joissa myydään mitä monituisimpia tuotteita. Joidenkin lausuntojen mukaan kyseessä on eräänlainen aikuisten "Habbo Hotel", mutta tärkein ero on antaa kaikki mahdollisuus luoda sisältöä yksittäisille käyttäjille. Second Lifen ylläpitäjä Linden Labs ei myy rahaa vastaan mitään sisältöä, vaan lähes koko maailma on koostettu käyttäjien luomuksista.
Näihin siis lukeutuu taloja, vaatteita, kulkuneuvoja, monimutkaisia skriptattuja laitteita, aseita, kasveja, eläimiä, tekstuureita eli pintamateriaaleja, rakennuskomponentteja, jne. jne. jne. Lähes kaikki kuviteltavissa oleva on jo Second Lifessä rakennettu.
Second Lifessä on näiden yksittäisten käyttäjien pienten liikkeiden lisäksi myös löydettävissä vakavampia ja ammattimaisempia yrityksiä, jotka tuottavat Second Life -sisältöä - ja näiden lisäksi suuria oikean maailman brandeja, jotka joko tutkivat Second Lifen mahdollisuuksia, tai ovat yrittäneet käyttää Second Lifeä markkinoinnin tai imagon luomisen apuvälineenä.
Yrittämisen alkuun pääsee kuitenkin helposti. Second Lifen käyttäminen ei maksa mitään, ja löydettävissä on lukuisia paikkoja, missä voi ilmaiseksi myös harjoitella sisällöntuottamista. Kaupan perustaminen voi vaatia hiukan alkupääomaa, mutta edullisesti on mahdollista päästä liikkeelle vaikka vuokratiloissa. Second Life soveltuukin periaatteessa helposti vaikka yrittäjyysopintojen harjoitustöiden suorituspaikaksi ... mutta kannattaa pitää mielessä että paikoitellen Second Lifessä on paljon tiukempi ja kovempi kilpailu kuin oikeassa maailmassa, joten menestyvän yrityksen luominen ei ole helppoa.
lauantai 30. toukokuuta 2009
Eurovaalit
Etsiskelin tässä juuri itselleni sopivaa ehdokasta, ja huomasin ehdolla olevien hyödyntävän sosiaalisia medioita selvästi entistä enemmän.
Otetaan esimerkiksi huippu-urheilijanakin tunnettu Joona Puhakka. Hänen sivuillaan sos. mediat näkyvät jo etusivulla. "Seuraa Joonan liikkeitä internet-yhteisöissä" -otsikon alta löytyy linkki niin Facebookiin, Twitteriin, Bloggeriin, Irc-Galleriaan kuin LinkedIn:kin. Joona myös näyttää olevan melko aktiivinen näissä, eivätkä linkit ole sivuilla vain muodon vuoksi. Loistavaa!
Mielestäni tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, mihin suuntaan maailma on menossa. Internet on yhä suurempi osa ihmisten elämää, ja miltei koko kampanjointinsa voisi jo hoitaa sitä kautta. Toki on vielä "perinteisempääkin" väestöä, kuten esimerkiksi vanhukset, joita internet ei tavoita.
Mutta entä kahdenkymmenen vuoden kuluttua (varmasti aiemminkin), kun internet on ollut elämässämme jo sen alkumetreiltä alkaen?
Otetaan esimerkiksi huippu-urheilijanakin tunnettu Joona Puhakka. Hänen sivuillaan sos. mediat näkyvät jo etusivulla. "Seuraa Joonan liikkeitä internet-yhteisöissä" -otsikon alta löytyy linkki niin Facebookiin, Twitteriin, Bloggeriin, Irc-Galleriaan kuin LinkedIn:kin. Joona myös näyttää olevan melko aktiivinen näissä, eivätkä linkit ole sivuilla vain muodon vuoksi. Loistavaa!
Mielestäni tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, mihin suuntaan maailma on menossa. Internet on yhä suurempi osa ihmisten elämää, ja miltei koko kampanjointinsa voisi jo hoitaa sitä kautta. Toki on vielä "perinteisempääkin" väestöä, kuten esimerkiksi vanhukset, joita internet ei tavoita.
Mutta entä kahdenkymmenen vuoden kuluttua (varmasti aiemminkin), kun internet on ollut elämässämme jo sen alkumetreiltä alkaen?
Taru
perjantai 29. toukokuuta 2009
Virtuaalinen vaalitilaisuus
Aikaisemmin tässä blogissa keskusteltiin, kuinka Barack Obama on ottanut sosiaaliset mediat vaalityönsä avuksi. Moni Suomalainen poliitikko on jo pitkään hyödyntänyt web-sivuja ja sittemmin myös blogeja ja varmasti myös muita verkkoviestinnän muotoja vaalityössään ja muussakin tiedottamisessaan.Muutama viikko takaperin tehtiin pienimuotoista historiaa ainakin näin suomalaisittain, kun kansanedustaja Jyrki Kasvi piti eurovaalitilaisuutensa Second Lifessä. Paikalle osallistui noin 80 kiinnostunutta avatar-kuulijaa, ja tilaisuuden teemoina käsiteltiin vapautta ja kontrollia virtuaalimaailmoissa, ja Kasvi myös aktiivisesti vastaili läsnäolijoiden kysymyksiin.
Etenkin kun kyse on eurovaaleista, joissa on mahdollista äänestää ehdokasta koko valtakunnan alueelta, niin useimmiten saattaisi olla hankala päästä paikan päälle kuulemaan jotakin mielenkiintoista ehdokasta tai vähintään se saattaisi edellyttää matkustamista johonkin. Second Life:ssä voi vaalitilaisuuteen osallistua verkkoyhteyden välityksellä vaikka kotoa käsin - ja myös mahdollisuus esittää kysymyksiä ehdokkaalle vaikutti huomattavasti tehokkaammalta kuin perinteisessä vaalitilaisuudessa. Kaikki läsnäolijat kun saattoivat kirjoitella chattiin kysymyksiä aiheesta kuin aiheesta, joihin Kasvi sitten vastasi järjestyksessä.
Second Lifen käyttä vaalityössä ei ole mitään uutta. Esim. Obamalla oli kampanjaa myös Second Lifen sisällä, vaikkakin luultavasti hän itse ei pitänytkään vaalitilaisuutta avatarin välityksellä - vaan vaalityö Second Lifessä hänen osaltaan oli järjestetty aktiivisen Second Life kampanjaryhmän toimesta.
Virtuaalimaailmat avaavat mielenkiintoisia tulevaisuudennäkymiä vastaavankaltaisille tilaisuuksille ja uskon että nyt ollaan vasta tien alkupäässä.
EduFinland
Tämän blogin yhtenä kohdealueena kun on nimenomaan sosiaalisten medioiden käyttö myös opetuksessa ja opiskeluelämässä, niin on pakko mainita myös EduFinland. Kyseessä on Second Life -virtuaalimaailmassa (josta tekstiä alempana tässä blogissa) toimiva yhteisö, jonka jäseninä on tällä hetkellä yli 30 oppilaitosta, koulua ja opetusalan organisaatiota ympäri Suomen.
Kyseessä on virtuaalinen alue Second Lifessä, jonka saaristoon kuuluu nykyisellään kuuluu 8 Second Life "saarta", eli neliömäistä aluetta, joita myös simulaattoreiksi (sim) kutsutaan. Alueen lisäksi EduFinland on myös aktiivinen yhteisö, jossa korostuu oppilaitosten välinen yhteistyö ja yhteinen toiminta EduFinland -alueella.
EduFinlandilla on järjestetty yhteisiä koulutuksia ja lisäksi oppilaitokset ovat järjestäneet myös omia kurssejaan ja luentojaan Second Lifeä apuna käyttäen. Virtuaalinen maailma mahdollistaa aivan erityyppisen läsnäolontunteen ja korostaa ryhmässä toimimista huomattavasti - verrattuna vaikka tekstipohjaisiin verkko-oppimisympäristöihin, kuten Moodle.
EduFinlandista ja Second Lifestä oppimisympäristöä varmaan seuraa jatkossa lisää, mutta sillä välin kannattaa käydä tutustumassa osoitteessa http://edufinland.fi ja Second Life -tilin jo omaavat voivat myös teleportata suoraan osoitteeseen http://slurl.com/secondlife/edufinland%20III/30/160//.
torstai 28. toukokuuta 2009
Negatiivisuus on p*rseestä, vai miten se oli...
Minulla lyö nyt ihan tyhjää enkä meinaa keksiä järkevää aihetta kirjoitukselle, joten tämän päivän aihe on ehkä hieman aiheen vierestä.
Olen aikoinani lukenut erittäin aktiivisesti foorumia Hevostalli.net. Se on hevosihmisten virtuaalinen kohtaamispaikka. Siellä keskustellaan kaikesta hevosiin (ja vähän muuhunkin) liittyvästä.
No, pointtini tässä on se, että foorumin ilmapiiri on aivan järkyttävä! Ihmiset ovat käsittämättömän julmia ja ilkeitä toisilleen ja varmasti moni nuori/uusi käyttäjä on pahoittanut mielensä kommenttien takia. Ehkä yksi syy tähän käsittämättömään negatiivisuuteen on se, että foorumilla esiintyvät säännöllisesti samat aiheet ja pidemmän aikaa foorumilla pyörineet käyttäjät ovat kyllästyneet aina samoihin aiheisiin. Jotkut saattavat toisaalta purkaa huonoa itsetuntoaan tai pahaa oloaan kirjoittelemalla ilkeyksiä foorumille, kun sen voi tehdä nimimerkin takaa. Foorumille ei tarvitse edes rekisteröityä kirjoittaakseen, joten se on avoin kaikille.
Toinen asia, mikä foorumia vaivaa on kirjoittajien tietämättömyys asioista. Kun toiset kysyvät neuvoa hevosia koskevissa asioissa, vastauksia tulee laidasta laitaan ja useimmiten niissä ei ole järjen häivää. Tämä on sinäänsä jo turvallisuusriskikin, jos nuoret ja osaamattomat ihmiset testailevat kaiken maailman nettivinkkejä hevosten kanssa, jotka ovat kuitenkin isoja ja vahvoja eläimiä. Foorumin asiattomiin kirjoituksiin on jouduttu jo puuttumaan Suomen Ratsastajainliiton taholta, kun jutut ovat menneet täysin päättömistä.
Tämä sosiaalinen media (jos tätä nyt sellaiseksi edes luetaan) ei siis ainakaan tue oppimista, mistä kirjoitin edellisessä merkinnässäni. Ylipäätään suomalaisilla foorumeilla on mielestäni tämä sama perusnegatiivisuuden ongelma. On toki poikkeuksia, itsekin olen yhteen mukavaan ja hyvähenkiseen kissaharrastajien foorumiin törmännyt. Mitä mieltä te muut olette? Oletteko löytäneet foorumeita, joissa keskustellaan asiallisesti ja hyvässä hengessä?
Olen aikoinani lukenut erittäin aktiivisesti foorumia Hevostalli.net. Se on hevosihmisten virtuaalinen kohtaamispaikka. Siellä keskustellaan kaikesta hevosiin (ja vähän muuhunkin) liittyvästä.
No, pointtini tässä on se, että foorumin ilmapiiri on aivan järkyttävä! Ihmiset ovat käsittämättömän julmia ja ilkeitä toisilleen ja varmasti moni nuori/uusi käyttäjä on pahoittanut mielensä kommenttien takia. Ehkä yksi syy tähän käsittämättömään negatiivisuuteen on se, että foorumilla esiintyvät säännöllisesti samat aiheet ja pidemmän aikaa foorumilla pyörineet käyttäjät ovat kyllästyneet aina samoihin aiheisiin. Jotkut saattavat toisaalta purkaa huonoa itsetuntoaan tai pahaa oloaan kirjoittelemalla ilkeyksiä foorumille, kun sen voi tehdä nimimerkin takaa. Foorumille ei tarvitse edes rekisteröityä kirjoittaakseen, joten se on avoin kaikille.
Toinen asia, mikä foorumia vaivaa on kirjoittajien tietämättömyys asioista. Kun toiset kysyvät neuvoa hevosia koskevissa asioissa, vastauksia tulee laidasta laitaan ja useimmiten niissä ei ole järjen häivää. Tämä on sinäänsä jo turvallisuusriskikin, jos nuoret ja osaamattomat ihmiset testailevat kaiken maailman nettivinkkejä hevosten kanssa, jotka ovat kuitenkin isoja ja vahvoja eläimiä. Foorumin asiattomiin kirjoituksiin on jouduttu jo puuttumaan Suomen Ratsastajainliiton taholta, kun jutut ovat menneet täysin päättömistä.
Tämä sosiaalinen media (jos tätä nyt sellaiseksi edes luetaan) ei siis ainakaan tue oppimista, mistä kirjoitin edellisessä merkinnässäni. Ylipäätään suomalaisilla foorumeilla on mielestäni tämä sama perusnegatiivisuuden ongelma. On toki poikkeuksia, itsekin olen yhteen mukavaan ja hyvähenkiseen kissaharrastajien foorumiin törmännyt. Mitä mieltä te muut olette? Oletteko löytäneet foorumeita, joissa keskustellaan asiallisesti ja hyvässä hengessä?
keskiviikko 27. toukokuuta 2009
Hot N Cold
Heipähei taas. Eilinen kirjoitukseni jäi väliin, sillä olin oikeastaan koko päivän töissä... :( Koitan viikonloppuna korvata tapahtuneen.
Kaikki varmasti tietävät vaatejätti H&M:n... Nyt H&M:llä on jälleen (ainakin jo toisen kerran) hyväntekeväisyyskampanja menossa, yöllä julkistetaan uusi sarja vaatteita, joiden tuotosta osa menee HIV:n ja AIDSin vastaiseen työhön. Vaatteet ovat suunnittelleet julkisuudesta tutut henkilöt, esim. Katy Perry ja Tokio Hotel.
Tällä hetkellä (tai ainakin juuri näinä hetkinä) on menossa myös H&M:n tarjoama Katy Perryn live Internetkonsertti, jonka hän soittaa Tokiossa pienen yleisön edessä, mutta keikka on H&M:n nettisivujen (www.hm.com) kautta tarjolla kaikille halukkaille - livenä.
Hieno tapa hyödyntää verkkoa ja sosiaalisia medioita, ei voi muuta sanoa! Taidanpa itsekin vilkaista keikkaa ja sitten siirtyä odottelemaan malliston lanseerausta, josko vaikka tilaisi itsekin taas muutaman paidan. :)
Kaikki varmasti tietävät vaatejätti H&M:n... Nyt H&M:llä on jälleen (ainakin jo toisen kerran) hyväntekeväisyyskampanja menossa, yöllä julkistetaan uusi sarja vaatteita, joiden tuotosta osa menee HIV:n ja AIDSin vastaiseen työhön. Vaatteet ovat suunnittelleet julkisuudesta tutut henkilöt, esim. Katy Perry ja Tokio Hotel.
Tällä hetkellä (tai ainakin juuri näinä hetkinä) on menossa myös H&M:n tarjoama Katy Perryn live Internetkonsertti, jonka hän soittaa Tokiossa pienen yleisön edessä, mutta keikka on H&M:n nettisivujen (www.hm.com) kautta tarjolla kaikille halukkaille - livenä.
Hieno tapa hyödyntää verkkoa ja sosiaalisia medioita, ei voi muuta sanoa! Taidanpa itsekin vilkaista keikkaa ja sitten siirtyä odottelemaan malliston lanseerausta, josko vaikka tilaisi itsekin taas muutaman paidan. :)
Taru
Sosiaalinen media oppimisen tukena
Netissä surffaillessani osuin sivustolle, jonka nimi on "Sosiaalinen media oppimisen tukena". Sivuston tarkoituksena on ilmeisestikin esitellä erilaisia vaihtoehtoja sosiaalisten medioiden hyödyntämiseen opiskelusta. Palvelu itsessäänkin on jonkin asteinen sosiaalinen media, sillä sinne voi rekisteröityä, keskustella foorumissa ja kirjoitella blogitekstejä sekä ladata kuvia.
Verkoston jäsenet jakavat keskenään tietoa erilaisista sosiaalisista medioista esimerkiksi blogitekstien ja uutislinkkien avulla, järjestävät tapahtumia, kehittävät ohjeita, oppaita ja muuta sisältöä verkostoon.
Eli kaikki joilla on loistavia ideoita liittyen sosiaalisiin medioihin tai haluavat niitä saada, siitä vaan liittymään :)
Verkoston jäsenet jakavat keskenään tietoa erilaisista sosiaalisista medioista esimerkiksi blogitekstien ja uutislinkkien avulla, järjestävät tapahtumia, kehittävät ohjeita, oppaita ja muuta sisältöä verkostoon.
Eli kaikki joilla on loistavia ideoita liittyen sosiaalisiin medioihin tai haluavat niitä saada, siitä vaan liittymään :)
Blaah
Ensimmäinen vapaapäivä tällä viikolla, vettä sataa kaatamalla ja ukkostaa.
Tietysti sain nauttia alkuviikon helteistä toimistolta käsin. No, kuumaa viikonloppua ja Nikolai Valujevia odotellessa :D
Luonnollisestikin siis loikoilen sohvalla ja telkkarissa pyörii Music Television ja bff, best friend forever.
Siis käsittämätöntä, kuka oikeasti lähettää tekstiviestillä oman ja kaverinsa nimen ja katsoo mitä kone heistä sanoo??!?
"Epälojaalia, älä niele sontaa."
"Täydellistä, ystävyytenne kestää ikuisesti."
Hei haloo.
-Elina
Tietysti sain nauttia alkuviikon helteistä toimistolta käsin. No, kuumaa viikonloppua ja Nikolai Valujevia odotellessa :D
Luonnollisestikin siis loikoilen sohvalla ja telkkarissa pyörii Music Television ja bff, best friend forever.
Siis käsittämätöntä, kuka oikeasti lähettää tekstiviestillä oman ja kaverinsa nimen ja katsoo mitä kone heistä sanoo??!?
"Epälojaalia, älä niele sontaa."
"Täydellistä, ystävyytenne kestää ikuisesti."
Hei haloo.
-Elina
Toinen elämä
Useimmille sosiaalisen median käyttäjistä lienee tuttuja web-tyyppiset palvelut, jotka sisältävät pääasiassa tekstiä, kuvaa ja ehkä joitakin 2-ulotteisia interaktiivisia elementtejä. Valtaosa tämänpäivän sosiaalisesta mediasta täyttääkin edelliset tunnusmerkit ja tavallaan vastaavaa on ollut saatavilla jo 90-luvulta alkaen ja pelkästään tekstipohjaisena jo aikaisemminkin.Viimeaikoina kuitenkin tietyntyyppiset virtuaaliset maailmat, kuten Second Life on luokiteltu kuuluvaksi myös tähän sosiaalisen median kenttään - vaikkakin myös virtuaalisilla maailmoilla on pitkä historia.
Ja vaikka useimmat nykypäivänä mieltävätkin virtuaalisen maailman kolmiulotteiseksi - useimmiten tietokonepelimäiseksi (ja pelikin voi olla virtuaalinen maailma), niin ensimmäinen tekstipohjainen MUD eli Multi User Dungeon syntyi jo vuonna 1979 - ja 80- ja 90-luvuilla kyseisentyyppiset maailmat olivat hyvin suosittuja. Useimmiten kyseessä oli monen pelaajan verkossa pelattava roolipeli, joiden graafisia perillisiä ovat nk. MMORPG -pelit, joista varmasti World of Warcraft on se, jonka useimmat tunnistavat.
Mutta esimerkiksi Second Lifen ja muutaman muun vastaavan virtuaalimaailman erottaa näistä pelillisistä maailmoista se, että käyttäjät voivat itse rakentaa maailmaa, luoda sisältöä, tehdä kolmiulotteisia esineitä, ohjelmoida eli skriptata ne toiminnallisiksi kokonaisuuksiksi ... ja käytännössä Second Lifen sloganin mukaisesti vain mielikuvitus on rajana - eli "Your world. Your Imagination."
Second Lifessä ei ole myöskään mitään yleisiä pelillisiä tavoitteita, vaikkakin maailman sisällä voi pelata toisten käyttäjien kehittämiä pelejä - ja myöskään pisteitä ei lasketa eikä käyttäjiä sijoiteta paremmuusjärjestykseen. Mitään tavoitteita ei "ylhäältäpäin" anneta, niinkuin monissa tietokonepeleissä, vaan saavuttuaan maailmaan, on käyttäjä vapaa lähtemään minne haluaa ja tekemään mitä huvittaa. Monille tietokonepeleihin tottuneille saattaa tässä kohtaa tulla joko orpo olo, tai sitten tällainen tavoitteiden puuttuminen saattaa aiheuttaa kyllästymistä, kun ei ole mitään "saavutettavaa", mutta Second Lifessä jokainen asettaa itselleen omat tavoitteensa - jos niin haluaa - tai ei ole pakko seurata mitään erityisiä tavoitteita.
Tekstipohjaisista sosiaalisista medioista, kuten Facebookista, Second Life siis eroaa huomattavasti sillä, että kyseessä on kokonainen kolmiulotteinen maailma, jonka koko tänäpäivänä on valtava - alueita on niin suunnaton määrä, että kaikkiin on mahdotonta tutustua. Lisäksi kuka tahansa voi vuokrata itselleen kolmiulotteista tilaa, eli virtuaalista "maata", jonne voi rakentaa vaikka oman talonsa - tai myös yrityksen.
Aivan... yrityksen. Second Lifessä on myös toimiva talous - kauppaa käydään maailman sisällä Linden Dollar -nimisellä valuutalla, jota voi vaihtaa suuntaan ja toiseen euroiksi tai US dollareiksi. Nykyään joka päivä Second Lifen sisällä tapahtuu maksuliikennettä noin miljoonan US dollarin edestä, joten yritystoiminnan ja kaupankäynnin kannalta kysymys voi olla joillekin yrittäjille merkittävästä liiketoiminnasta.
Lisäksi Second Lifen ovat löytäneet myös monet korkeakoulut ja muut oppilaitokset. On sanottu, että Second Lifessä olisi tänäpäivänä jopa yli 1000 virtuaalista maa-aluetta vuokrattuna oppilaitoksille ympäri maailman. Second Lifen opetuskäytöstä tulen kirjoittelemaan jatkossa lisää, joten ei siitä toistaiseksi sen enempää.
Henkilökohtaisesti ryhmittelisin sosiaaliset mediat selkeästi kahteen joukkoon. Tavalliset web-pohjaiset palvelut, ja sitten Second Lifen kaltaiset virtuaalimaailmat. Tämä sen vuoksi, että virtuaalisella maailmalla on niin paljon omia erikoispiirteitään, mitä eivät toteudu missään muussa sosiaalisen median muodossa, että mielestäni on eräänlainen vääryys niputtaa esim. Second Life samaan joukkoon vaikka Twitterin tai Facebookin kanssa.
Kaikkia Second Lifen mahdollisuuksia on mahdoton lyhyestikään listata yhden blogiartikkelin puitteissa, joten tulen varmasti palaamaan erityisaiheisiin myöhemmin. Sillä välin kannattaa käydä katsomassa lisäinfoa osoitteesta http://secondlife.com/
Innovaatiota odotellessa
Mark Zuckerberg sai taas tänään hieman taskurahaa myytyään hieman alle kaksi prosenttia Facebookista venäläiselle Digital Sky Technologiesille.
Facebook onkin nykyään jo niin arvokas, että sen mittaaminen rahassa alkaa olemaan todella vaikeaa, joskin joitain arvioita yli noin kymmenen miljardin arvosta on esitetty. Samalla hinnalla saisi mm. yli 450 avaruusturismimatkaa tai 6 666 Ferrari FXX:ää, eli ihan pikkurahoista ei siis puhuta.
Usein porkkanamehutuopin ääressä tulee ystävien ja kaverien kanssa puhuttua siitä, miten pitäisi itsekin keksiä jokin tuollainen innovaatio, joka räjähtäisi aivan käsiin. Samalla on aina ihmetelty miten Facebookista tuli niin äärimmäisen suosittu, samaa konseptiahan olivat pyöritelleet jo vuosikausia esimerkiksi MySpace ja IRC-galleria?
Vaikka suomalaiset olivatkin mukana mikrobloggausilmiön rakentamisessa, niin tuskin Twitterit ja Brightkitet tulevat Facebookin mammuttimaista suosiota kuitenkaan peittoamaan. Kuitenkin aina yön synkkinä hetkinä tulee mietittyä miten oma pieni ja kömpelö koodausprojekti räjähtäisikin yht'äkkiä satojen miljoonien käyttäjien alustaksi tarjoten mainostilaa ja työpaikkoja monille sadoille, jopa tuhansille ihmisille.
-Ville
Facebook onkin nykyään jo niin arvokas, että sen mittaaminen rahassa alkaa olemaan todella vaikeaa, joskin joitain arvioita yli noin kymmenen miljardin arvosta on esitetty. Samalla hinnalla saisi mm. yli 450 avaruusturismimatkaa tai 6 666 Ferrari FXX:ää, eli ihan pikkurahoista ei siis puhuta.
Usein porkkanamehutuopin ääressä tulee ystävien ja kaverien kanssa puhuttua siitä, miten pitäisi itsekin keksiä jokin tuollainen innovaatio, joka räjähtäisi aivan käsiin. Samalla on aina ihmetelty miten Facebookista tuli niin äärimmäisen suosittu, samaa konseptiahan olivat pyöritelleet jo vuosikausia esimerkiksi MySpace ja IRC-galleria?
Vaikka suomalaiset olivatkin mukana mikrobloggausilmiön rakentamisessa, niin tuskin Twitterit ja Brightkitet tulevat Facebookin mammuttimaista suosiota kuitenkaan peittoamaan. Kuitenkin aina yön synkkinä hetkinä tulee mietittyä miten oma pieni ja kömpelö koodausprojekti räjähtäisikin yht'äkkiä satojen miljoonien käyttäjien alustaksi tarjoten mainostilaa ja työpaikkoja monille sadoille, jopa tuhansille ihmisille.
-Ville
tiistai 26. toukokuuta 2009
Maksu myöhässä?
Tänään oli hyvin mielenkiintoinen työpäivä. Työpaikkani isot jehut ovat kehitelleet aivan uudenlaisen sosiaalisen median. Tai ehkä itse sosiaalinen media on tuttu, mutta sen käyttö perintäpiireissä on aivan uusi kokemus.
Maksu myöhässä?
Sivuston on tarkoitus avautua vielä toukokuun aikana. Se sisältää valtavan määrän tietoa aina maksumuistutuksesta ulosoton kiemuroihin, vastauksia yleisimpiin kysymyksiin unohtamatta.
Uutena viestintävälineenä kuvioihin tulee chat. Kuka tahansa pystyy pelkällä omalla nimellä kirjatumaan käyttäjäksi ja sen jälkeen keskustella perintäasioista meidän asiakaspalvelijoiden kanssa. Asiakas pystyy solmimaan maksusuunnitelmia velkoihinsa tai ihan vaan kysyä mieltä askarruttavista asioista.
Sivuston julkaisua odotetaan kuin kuuta nousevaa. Lindorffin johto on asiasta todella innoissaan, samoin kun kuluttajavirasto, jolle sivusto eilen esiteltiin. Myös itse odotan mielenkiinnolla, miten uusi kommunikointiväline tulee työhöni vaikuttamaan.
-Elina
Maksu myöhässä?
Sivuston on tarkoitus avautua vielä toukokuun aikana. Se sisältää valtavan määrän tietoa aina maksumuistutuksesta ulosoton kiemuroihin, vastauksia yleisimpiin kysymyksiin unohtamatta.
Uutena viestintävälineenä kuvioihin tulee chat. Kuka tahansa pystyy pelkällä omalla nimellä kirjatumaan käyttäjäksi ja sen jälkeen keskustella perintäasioista meidän asiakaspalvelijoiden kanssa. Asiakas pystyy solmimaan maksusuunnitelmia velkoihinsa tai ihan vaan kysyä mieltä askarruttavista asioista.
Sivuston julkaisua odotetaan kuin kuuta nousevaa. Lindorffin johto on asiasta todella innoissaan, samoin kun kuluttajavirasto, jolle sivusto eilen esiteltiin. Myös itse odotan mielenkiinnolla, miten uusi kommunikointiväline tulee työhöni vaikuttamaan.
-Elina
Mitä Obama edellä, sitä paavi perässä.
On sitä aikoihin eletty! Itse paavi Benedictus XVI on päättänyt liittyä Facebookiin. Vatikaani tekee hänelle oman sivun seuraten Barac Obaman esimerkkiä verkkojen käytössä. Paavin verkon valloitus ei toki lopu Facebookiin, vaan hänelle on avattu uudet verkkosivut osoitteeseen pope2you.net ja luotu myös iphone-sovellus. Paavin verkkosivuilta löytyy myös Wikichat ja linkki Vatikaanin YouTube -kanavalle.
Tämä taitaa olla sitä nykyaikaa, kun kaikki hyödyntävät sosiaalisia medioita. Nyt kun Vatikaanikin on löytänyt tiensä verkkoon, en ylläty enää mistään, mitä sieltä löydän. On kyllä hienoa, että Vatikaanin kaltainen ns. vanhoilliseksi mielletty instituutti käyttää noin kattavasti sosiaaliset mediat hyödykseen. Toinen asia sitten on, kannattaako se. Varmasti osa Vatikaanin kannattajista on niin vanhoillisia, ettei voi tätä linjausta ymmärtää. Toisaalta, ei se varmaan heitä kauheasti hetkautakkaan, ellei kaikki viestintä siirry verkkoon. Mutta uskoisin Vatikaanin tavoittavan nuoria ihmisiä paljon paremmin näiden kanavien kautta kuin aikaisemmin.
Mitä olette muut mieltä tästä paavin sosiaalisten medioiden valloituksesta? :)
Tämä taitaa olla sitä nykyaikaa, kun kaikki hyödyntävät sosiaalisia medioita. Nyt kun Vatikaanikin on löytänyt tiensä verkkoon, en ylläty enää mistään, mitä sieltä löydän. On kyllä hienoa, että Vatikaanin kaltainen ns. vanhoilliseksi mielletty instituutti käyttää noin kattavasti sosiaaliset mediat hyödykseen. Toinen asia sitten on, kannattaako se. Varmasti osa Vatikaanin kannattajista on niin vanhoillisia, ettei voi tätä linjausta ymmärtää. Toisaalta, ei se varmaan heitä kauheasti hetkautakkaan, ellei kaikki viestintä siirry verkkoon. Mutta uskoisin Vatikaanin tavoittavan nuoria ihmisiä paljon paremmin näiden kanavien kautta kuin aikaisemmin.
Mitä olette muut mieltä tästä paavin sosiaalisten medioiden valloituksesta? :)
Press play on tape
Musiikin- ja soitonopiskelussa on toisinaan hyvinkin avuksi kuulla esimerkkejä harjoiteltavan kappaleen valmiista esityksistä. Aikoinaan saatettiin kuunnella LP-levyjä ja kasettinauhoja, sittemmin CD-levyjä ja mp3-tiedostoja tietokoneella - ja viimeisimpänä tulokkaana kyseisten "musiikkikirjastojen" joukkoon voidaan pitää YouTubea.
Käyttämällä Youtubessa hakusanana vaikka tietyn kappaleen nimeä, on useimmiten löydettävissä monia eri tulkintoja -harrastelijoiden innokkaista ehkä kotonakin taltioiduista esityksistä ammattimaisiin tuotoksiin - on sitten kyse klassisesta musiikista, rockista, popista, jazzista tai jostakin muusta musiikin osa-alueesta.
Etenkin jos kyseessä on videotaltionti itse esityksestä, missä on nähtävissä soittajan toimintaa esim. sormituksia tai muuta tekniikkaa, saattaa kyseisistä videoista olla arvaamaton apu soitonopiskelijalle - myös kun niitä voi katsella kotona omassa rauhassa ja omalla ajalla.
YouTubeen on myös saapunut soitonopettajien tekemiä videoita, joissa saattaa olla yksityiskohtaisemminkin opastettu tietyn kappaleen soittamista. Aluksi saattaa herätä kysymys, minkä takia soitonopettaja haluaisi julkaista YouTubessa videoita opetuksestaan ilmaiseksi kaikkien katseltavaksi, jos hän voi korvausta vastaan pitää soittotunteja "oikeassa elämässä".
Tässä tullaan kuitenkin tavallaan hiukan samantyyppiseen ilmiöön kuin aikaisemmin tässä blogissa mainittu japanilaisen musiikinopettajan tapaus - vaikkakin tuskin kaikista soitonopettajista tulee "superjulkkiksia" ainoastaan sillä, että lähettävät videon esityksestään YouTubeen katsottavaksi. Mutta - hyvä ja informatiivinen video esimerkiksi siitä, kuinka joku kappale soitetaan - saattaa kerätä YouTubessa arvaamattoman suuren määrän katselukertoja - ja jos kyseisenkaltaista katselua ryhtyykin vertaamaan siihen, että soitonopettaja lähtisi etsimään itselleen maksettua mainosaikaa, vaikka TV-kanavilta ... niin tuskin esimerkiksi yksityisellä soitonopettajalla ikinä olisi mahdollisuus kyseisentyyppisen videomateriaalin julkaisuun missään maksullisessa mainosmediassa.
YouTubessa siihen on mahdollisuus kenellä tahansa, ja mitä parempi tuotos on kyseessä ja mitä useammalle henkilölle vaikka soittoesityksen opetusvideosta saattaa olla hyötyä, niin sitä tehokkaammin video ja tietoisuus videosta leviää sosiaalisen median välityksellä. Ja jokainen videon katselukerta saattaa poikia mahdollisen asiakkuuden "oikeassa elämässä", etenkin jos opettajan taidot kiistattomasti on nähtävissä videosta.
Tässä esimerkissä pohdittiin YouTuben hyvin käytännöllistä soveltamista musiikinopiskelussa, mutta olisiko mahdollista että videopalvelua voitaisiin vastaavalla tavalla hyödyntää jollakin muulla alalla myös? Sitä on varmaan kunkin alan opettajien (ja opiskelijoiden) syytä miettiä.
Käyttämällä Youtubessa hakusanana vaikka tietyn kappaleen nimeä, on useimmiten löydettävissä monia eri tulkintoja -harrastelijoiden innokkaista ehkä kotonakin taltioiduista esityksistä ammattimaisiin tuotoksiin - on sitten kyse klassisesta musiikista, rockista, popista, jazzista tai jostakin muusta musiikin osa-alueesta.
Etenkin jos kyseessä on videotaltionti itse esityksestä, missä on nähtävissä soittajan toimintaa esim. sormituksia tai muuta tekniikkaa, saattaa kyseisistä videoista olla arvaamaton apu soitonopiskelijalle - myös kun niitä voi katsella kotona omassa rauhassa ja omalla ajalla.
YouTubeen on myös saapunut soitonopettajien tekemiä videoita, joissa saattaa olla yksityiskohtaisemminkin opastettu tietyn kappaleen soittamista. Aluksi saattaa herätä kysymys, minkä takia soitonopettaja haluaisi julkaista YouTubessa videoita opetuksestaan ilmaiseksi kaikkien katseltavaksi, jos hän voi korvausta vastaan pitää soittotunteja "oikeassa elämässä".
Tässä tullaan kuitenkin tavallaan hiukan samantyyppiseen ilmiöön kuin aikaisemmin tässä blogissa mainittu japanilaisen musiikinopettajan tapaus - vaikkakin tuskin kaikista soitonopettajista tulee "superjulkkiksia" ainoastaan sillä, että lähettävät videon esityksestään YouTubeen katsottavaksi. Mutta - hyvä ja informatiivinen video esimerkiksi siitä, kuinka joku kappale soitetaan - saattaa kerätä YouTubessa arvaamattoman suuren määrän katselukertoja - ja jos kyseisenkaltaista katselua ryhtyykin vertaamaan siihen, että soitonopettaja lähtisi etsimään itselleen maksettua mainosaikaa, vaikka TV-kanavilta ... niin tuskin esimerkiksi yksityisellä soitonopettajalla ikinä olisi mahdollisuus kyseisentyyppisen videomateriaalin julkaisuun missään maksullisessa mainosmediassa.
YouTubessa siihen on mahdollisuus kenellä tahansa, ja mitä parempi tuotos on kyseessä ja mitä useammalle henkilölle vaikka soittoesityksen opetusvideosta saattaa olla hyötyä, niin sitä tehokkaammin video ja tietoisuus videosta leviää sosiaalisen median välityksellä. Ja jokainen videon katselukerta saattaa poikia mahdollisen asiakkuuden "oikeassa elämässä", etenkin jos opettajan taidot kiistattomasti on nähtävissä videosta.
Tässä esimerkissä pohdittiin YouTuben hyvin käytännöllistä soveltamista musiikinopiskelussa, mutta olisiko mahdollista että videopalvelua voitaisiin vastaavalla tavalla hyödyntää jollakin muulla alalla myös? Sitä on varmaan kunkin alan opettajien (ja opiskelijoiden) syytä miettiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
